Estellasta Torres del Rioon

Iltapaivalla eilen tapasin Estellan yhdessa ravintolassa ensimmaisen suomalaisen, naisen  Kotkasta, joka kysyi minulta englanniksi, mista maasta olen. Saatuaan tietaa, etta olen Suomesta, han kysyi kotipaikkakuntaani ja kuultuaan, sanoi, etta hanen sisarensa on siella hammaslaakarina. Kun sain tietaa tuon hammaslääkärin nimen, tuo sisar olikin minun hammaslaakarini...

Eilen illalla olin messussa Estellassa. Vaikka laitoin kaden ristiin rinnan yli merkiksi, etta haluan siunauksen, pappi antoikin minulle yllattaen leivan suuhun. No, eipa siina muuta kuin ottaa se vastaan...

Yosta tuli taas kerran lyhyt, koska en osannut nukahtaa ennen puolta yota, vaikka asettauduin nukkumaan jo pian yhdeksan jalkeen. Aamulla  klo 5.20 soi ensimmainen heratyskello ja niin olin siita lahtien valveilla. Ennen kuutta nousin ja pakkailin ja vahitellen siirryin keittioon laittamaan aamupalan. Keitin pikapuurojauheesta puuron, teeveden ja lisaksi oli paaryna, patonkia ja metvurstia. Kunnon aamupala lahtoon! Lahdin seitsemalta vaeltamaan rasvattuani vaseliinilla varpaani ennen sukkien laittoa.

Paiva on ollut pilvinen, toisinaan aurinko pilkahdellut. Aamulla oli jopa kymmenisen astetta, nyt lahes 20 astetta. Paivan vaellusmatkaa tuli 25,5 kilometria ja yli 39000 askelta. Edellisella kerrallakin vaelsimme Iruaquen ohi. Siella on luostarin tai entisen luostarin seinassa viini- ja vesihanat, joista peregrinot voivat saada juotavaa ilmaiseksi. Niinpa tana aamunakin pysahdyimme siina. Tuo paikka on  vain 2,5 kilometria Estellasta.

Heti sen jalkeen Camino haarautuu kahtia. Talla kerralla lahdin vasenta reittia, joka vei metsapolkuja pitkin.

Vielä ainakin toinen tossu näkyy olevan jäljellä!

Yhdeksan kilometrin paassa oli ensimmainen kahvila, jossa kavin kahvilla ja tietysti samalla toiletissa (mika yleensa on se tarkea juttu matkalla).

Matkan varrella kuulin  monien lintujen viserrysta ja jopa taas kakikin kukkui. Luonto tuoksui hyvalta, koska monet tuoksuvat kasvit kukkivat.

Kevaan tuoksuja. Ruusutkin jo kukkivat. Tosin sitten jonkin verran ennen Los Arcosia tuoksu ei ollut niin hyva, koska oli vastatuuli ja pellolle oli tuotu isoniso lantakasa, jonka tuoksuja jouduimme haistelemaan. Myos huomasin ison lammaslauman kulkeneen tiella, koska pitkalla matkalla oli lampaanpapanoita.

Los Arcosin kirkko

Jossakin valissa kapealla polulla oli repusta irronnut haasta toinen jalkineeni. Niinpa oli uusien kenkien hankinta edessa.  Onneksi Los Arcosissa oli jonkinlainen kauppa, josta sain varvastossut hankittua iltajalkineiksi. Tosin niihin on hiemna hankalaa laittaa sukkaa jalkaan.

Koska on vappuaatto, taallakin kai juhlitaan. Varmuudeksi ostin matkaevaiksi ison patongin jo Los Arcosista, mutta tassa albergen yhteydessa on kylan kauppa, josta olisi viela saanut myos patonkeja.

Tanaan olen koko paivan vaeltanut yksin. Toki matkalla moikataan ¡Hola ja Buen Camino ja paikalliset tervehtivat Buenos Dias eli hyvaa paivaa.

Jonkin matkaa Los Arcosin jalkeen peltoaukealla tien vieressa  oli maenrinne, jossa peregrinot olivat laittaneet kivia kivien paalle.

Aika poikki ovat jalat, kun tanaankin varsinkin metsataipaleella oli monia makia ylos ja alas. Loppumatka tanne olikin miltei tasaista ihan loppua lukuunottamatta.

Tassa Albergessa, Casa Marielassa, johon majoituin, on kiva henkilokunta. Pyykki on koneessa yhdessa kolmen muun vaeltajan kanssa ja saamme sen kohta myos kuivuriin. Eilen pesin pyykin kasin ja se ei kerinnyt kuivua. Niinpa kuljin tanaan sukat repun paalla kuivumassa.

 Ihan hyva paiva!

Torres del Rion kirkko

Tama alberge on noin 50-paikkainen. Siina huoneessa, jossa nukun, on petit vain kahdeksalle. Muista huoneista en tieda. Kylassa asuu vain 150 henkea, mutta on pari ravintolaa ja pari kolme albergea ja hotelli.