Pamplonasta Puente la Reinaan

 

Pamplonan kaupungissa camino eli vaellusreitti oli merkitty näin.

 Ensimmäinen vaelluspäivä sujui kohtalaisen hyvin - vain yksi pieni rakko oikeaan pikkuvarpaaseen. Tosin aamulla jo ensimmäiset heräilivät viiden maissa ja sen verran häälyväistä uni oli,että jokaisen lähdön kuulin. Jos edellisenä yönä sain nukutuksi 2,5 tuntia, niin viime yönä tuo uni oli sentään monta tuntia pitempi, kuitenkin vasta jälkeen puolenyön  nukahdin.

Monipuolisella aamupalalla seitsemän maissa tutustuin muutamaan kroatialaiseen vaeltajaan. Päivällä vaelsin muutaman kilometrin kolmen hollantilaisen, Sommerin, Mikael Josefin eli Camino-Josen ja 72-vuotian papan kanssa. Iltapäivällä juttelin yhden budapestiläisen kanssa, jonka poika oli valtanut tämän reitin jo kaksi kertaa. Isä ei halunnut lueskella mitään matkakertomuksia ennen matkaansa, jotta saisi ensin omat kokemuksensa ja sitten voi verrata niitä toisten tuottamiin.

Taukokin on hyvä välillä pitää.

Kaikki eivät koskaan pääse perille.

Keltaisia nuolia koko matka seurataan tai vaihtoehtoisesti simpukkamerkkejä tai samanaikaisesti molempia.

Kahdeksan maissa lähdin sauvakävemään Cizur Menorin kautta Zariquieguihin, jossa sain ensimmäisen leiman tältä päivältä vaelluspassiin.

Sieltä lähdimme nousemaan Alto del Perdonille (790 m), jossa on pyhiinvaeltajien muistomerkki tuulimyllyjen vieressä.

 Sateinen vaelluspäivä heti aluksi. Hyvä sadevaatetus suojaa. Mitenkähän aikoinaan?

Alastulo tuolta oli hankalaa irtokivien ja liukkaan saven kera. Tosin pölyä oli paranneltu EU-rahoin edellisen vaellukseni jälkeen. Utergassa, tämän päivän matkan puolivälissä oli pitempi tauko albergen kahvilan pihalla. Sadekin lakkasi hetkeksi. Kuuma tee maistui ja juttuseura. Siitä lähtien vaelsin loppumatkan tänään aivan yksin. Toki matkalla oli tänään paljon vaeltajia sadesuojineen repuissa ja sadevaatteet päällä.

Yksikään kirkko ei ollut auki matkan varrella.

Puente la Reinaan tulin noin puoli kolmen maissa majoittumaan jälleen yksityiseen albergeen, jossa saan pyhiinvaeltajien päivällismenunkin, maksusta tietysti. Siihen kuuluu alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka ja viini tai vesi ja leipää. Heti tänne tultua ilmoittautumisen jälkeen kävin suihkussa.

Sitten tuosta sateisesta ja kovin tuulisesta ilmasta johtuen kahden muun naisen kanssa lyöttäydyimme yhteen ja panimme pyykit koneeseen ja kuivuriin. Onpa kuivana amulla puhdasta päälle kuudella eurolla eli kahdella per nenä.  

Vuoteen kuntoon laitto, vaelluskenkien putsaus, päiväkirjan kirjoitus ja netti ovat vieneet aikaa. 
Päivän saldo noin 24,5 kilometriä.

Lauleskelin vaeltaessani virttä Tule kanssani Herra Jeesus moneen kertaan ääneen, kun muita vaeltajia ei ollut aivan lähellä.
Buen Camino!