Puente la Reinasta Estellaan

Aamulla jonkun heratyskello soi varttia vaille kuusi ja niin herasin enka enaa unta saanut. Illalla menin petiin jo pian jalkeen yhdeksan mutta unta en saanut kuin vasta kuoli kahdeltatoista.

Illallinen (10€ kuten majoittuminenkin) oli eilen ihan hyva albergessa, jossa porukalla olimme yhdessa aterioimassa: kolme unkarilaista, pari amerikkalaista, ranskalainen ja irlantilainen  juttelemassa ja ruokailemassa samassa poydassa. Oli mukavaa. Alkupalaksi sain kuuman maukkaan papukeiton ja paaruoaksi possua ja ranskalaiset. Lisukevaihtoaehtoa ei ollut - kaikille tuli ranskalaiset, vaikka ruoka oli erilaista. Taalla kai yleisin lisuke on nuo ranskalaiset. Kai me vaeltajat rasvaa tarvitsemmekin. Jalkiruoaksi oli vanukas tai hedelma. Sain ison maukkaan omenan.

Aamiaisenkin sai tilata (3,5€). Tarjolla oli kahvi tai tee, lasillinen appelsiinituoremehua, patonginpatka, voi ja marmeladinappi ja sokeria.Kylla silla paiva alkoi.

Puente la Reinan vanha roomalainen silta

Kavelemaan lahdin vasta hieman seitseman jalkeen kohti Estellaa parinkymmenen kilometrin ja noin 31000 askeen paahan. Kulku sujui aika hyvin, koska ei satanut. Aamulla oli aika viileaa, mutta paivan mittaa lampeni ainakin 15 asteeseen. Otinkin takin pois jo alkumatkasta. Vaikka tuuletusaukotkin olivat auki hihoissa, niin tuli lammin.

Pelloilla on jo tähkä ohrassa ja vehnässä. Unikot ja monet muut kukat kukkivat. Rypsipellotkin ovat keltaisenaan. Monet linnut lauloivat ja mm. käki kukkui.

Ensimmaínen pysahdyspaikka oli Manerussa, jossa kavin albergesta hakemassa leiman pyhiinvaelluspassiin ja samalla toilettikaynti onnistui myos. (Samassa paikassa olimme kayneet edellisellakin vaelluksella!)

 Uusia tienviittoja caminolla

Vahitellen matka jatkui ja kun Cirauquin jalkeen oli silta, siina oli hyva pitaa tauko ja nauttia valipala, jonka jaoin viime yona lahella nukkuneen ranskalaisen kanssa, joka ei osaa kuin ranskaa ja mina en taas osaa ranskaa lainkaan. Sain hanelta suklaata ja annoin leipaa - molemmilla hyva mieli!

Lorcassa, jonne oli Puente la Reinasta 13 kilometria, kavin kurkkaamasa saman albergen kuin missa edellisella vaelluksella yovyimme. Kerroin ,etta olin taalla ollut aikaisemmin...

Kirkot eivat yleensa ole olleet auki paivalla matkan varrella mutta tanaan, kun kurkkailin Villatuertan kirkkoa, niin vanhahko nainen tuli aukaisemaan oven ja niin joukko peregrinoja paasi tutustumaan kirkkoon ja sen freskoihin.

Lorcan jalkeen oli tosi hankalia alamakia, vaikka muuten paivan matka oli suhteellisen tasaista. Oikea polvi meinasi lopettaa kokonaan yhteistyon alamaissa. Niinpa kuljin lopulta useimmat maet alas sauvojen kanssa aivan kuin  ne olivat olleet kainalosauvat. Luulin jo etten paase edes Estellaan asti saatikka sitten pidemalle tanaan. Lopulta kuitenkin olin taalla jo 12.30 Estellan yhdessa kunnallisessa albergessa La Rua -kadulla. Taalla on tietaakseni nelja huonetta, joihin jokaiseen voi majoittua 16 henkea ja ainakin yksi isompi, yhteensä 96 henkea mahtuu koko albergeen. Juuri kun tulin maksamaan (6 € yopyminen) niin kuvaaja oli ottamassa kuvia ja otti minusta monen monta kuvaa ja ne tulevat kai huomiseen lehteen.

Taalla on myos tarkat ohjeet joka paikassa, miten tulee toimia. Kun ilmoittautui, sai pussin, jossa oli kertakayttotyynyliina ja lakana ja ne oli levitettava heti sankyyn eika sangylle saa laittaa reppuaan tai muita tavaroitaan, vaan ne pitaa pitaa sangyn paassa lattialla.

 Onnistuin saamaan jopa alapetin (jota tosin myohemmin nuori korealainen pyysi itselleen, kun vaimonsa nukkuu ylapuolellani, mutten antanut, kun muuten olisin joutunut viereisen sangyn ylapetille).

Suihku oli janna tila: kaksi verhoilla eristettya koppia ja kopissa ei ollut edes vaatteille paikka ja kuitenkin tila on yhteinen miehille ja naisille. Keittio taalla on ja keitinkin itselleni teen heti suihkun ja pyykinpesun jalkeen - tanaan pesin pyykin kasin ( ja vahingossa myos silkkivillakalsarit, jotka taatusti eivat ehdi kuivua missaan huomiseksi ja ne ovat ainoat pitkat kalsarit).

Pihalla on maalattu seiniin kuvia ja muutenkin tama paikka on tehty kauniiksi ja suht viihtyisaksi. Kukkiakin kasvaa pihalla. Pyykinpesupaikka on ulkona ihan hyva.

Nyt pitaisi alkaa kirjoittaa matkapaivakirjaa ja levata ja sitten illalla taas etsia  panederia eli leipakauppa (aamuksi ruokaa, kun sen joutuu/saa keittaa itse) Pyhiinvaellusmenua tarjoava ruokapaikka olisi etsittävä ennen nukkumaanmenoa. Paasin siis taalla koneelle, mutta koneessa ei ole korttipaikkaa...

Löysin viiden jälkeen, jolloin kaupat taas aukesivat siestan jälkeen, apteekin, leipäkaupan ja supermarketin: aamupala ja huomiset eväät on hankittu. Kävin jo nyt baarissa syömässä menun, mutta oli huonolaatuinen. Unelmana on päästä aikaisin nukkumaan messun jälkeen.

 Eri puolilla kaupunkia on vaellukseen liittyvää.

Kirkkoon tullessa annetaan ohjeet kunnioittavasta pukeutumisesta.