Palas de Reistä Arzuaan

 Testipäivä. Tänään satoi aamupäivän todella rankasti pariin otteeseen Melideen vaeltaessa. Jos tuosta tavarat ja itse selvisi kuivana, niin  hyvä on.

Arzuassa albergessa tutkin paremmin. Kengät selvisivät hyvin tuon kuravellin ja virtaavan veden. Vaellusjalkineeni ovat olleet hyvät, vaikka etukäteen hieman niiden painoa harmittelin. Ne ovat täyttäneet paikkansa oikein hyvin. Tänään niillä oli todella hyvä tuolla porskutella.

Sadetakki on pitänyt vettä myös loistavasti. En kastunut lainkaan ulkoapäin enkä paljon sisältäpäinkään kun avasin takin  kainalovetoketjut auki. Sadehousutkin hoitivat tehtävänsä mainiosti ja lahkeet pysyivät kenkien päällä.

 Ainoat, mitkä kastuivat, olivat fleezekäsineet. Kun Melidessä pysähdyin levähtämään, väänsin niistä vettä kuin olisin pyykin pessyt. Kuitenkin märkinäkin ne lämmittivät vallan mainiosti.

Mutta retkivyö ei pitänyt vettä. Toki sen tiesinkin ja etenkin eilen laitoin kaikki hyvin muovin suojaan. Tänään aamulla vähän liikaa luistin suojaamisesta ja niin opaskirja ja uusi credentiaali ovat kosteina. Nyt ne ovat  kuivumassa sänkyn laidoilla.

Repussa on sadesuojus ja tavarat olivat muovipusseissa, joten ne eivät kovin paljon nahistuneet. Kyllä olisi tällaista rankkasadetta varten hyvä olla vielä kaiken päällä sadeviitta, jos olisi ollut tarpeeksi viisas. Tai ainakin iso jätesäkki, mikä näkyi joillakin olevan.

Eilinen ilta meni nopeasti. Kävelin jonkin verran kaupungilla muistelemassa edellistä matkaa. Kirkossa ei ollut messua. Ainakaan en huomannut eikä missään kerrottu aikaa.

Kävin ranskalaisen vaeltajapariskunnan seurassa syömässä, en menua, vaan ainoastaan keiton, koska albergeen tuloni jälkeenkin söin. Samoin tänään laitoin heti suihkusta tultuani ja unkarilaisen pojan kanssa saatuani pyykit pyykkikoneeseen, sopan ja teetä ja nautin kaupasta löytämästäni soijajogurtista ja kirsikoista. Kirsikka-aika meneillään täällä. Kunnolla kypsät ovat makeita ja todella maukkaita.

Viime yö sujui hyvin viiden nuoren miehen kanssa, kunhan he ensin tulivat nukkumaan. Tosin yksi luisti ja oli tuonut vaelluskenkänsä huoneeseen ja voi miten ne kengät haisivat hieltä (kuten meidän kaikkien kengät. Siksi ne pidetäänkin aivan erossa muissa tiloissa).

Aamulla ensimmäisenä heräsin, kokosin tavarani ja häivyin huoneesta ja jätin nuoret nukkumaan. Söin aamupalani, lähinnä kuuman finrexin ja leipää ja kirsikoita. Lähdin matkaan varttia vaille seitsemän kaatosateeseen.

 Näitä ruokavarastoja  horreoita ei taideta enää käyttää siihen tarkoitukseen. Ne on rakennettu neljän pilarin päälle, joiden on tarkoitus eristää vilja kosteudelta. Nämä horreot ovat ominaisia Luoteis-Espanjassa, erityisesti Galiciassa.

Saksalaisia vaeltajia, vasemmalla Carola.
Noin 7 kilometrin päässä pysähdyin teelle. Reitti kulki monenlaisia polkuja ylös ja alas, ja jokia yliteltiin taas useamman kerran, ainakin kuusi jokea.

Melidessä puolimatkassa pidin kunnon tauon mahtavan ison bocadillon ja lämpimän juoman kera lämpimässä kuppilassa. Oikea polvi oli jo muutaman kilometrin kuljettuani alkanut aristaa ja tauko teki hyvää.

Vaikka satoi, niin tuoksut olivat kesäisiä. Nautin luonnossa kulkemisesta. Linnut tänäänkin pitivät konserttejaan.

Tosin jo Sarriasta asti polkuja on hiekotettu ja soritettu ja levennetty ja paranneltu. Matkan varrella on uusia tietöitäkin, ilmeisesti edelleen EU:n rahoituksella. Sarriastahan on vain hieman yli 100 kilometriä perille ja niin se on monien aloituspaikka, koska todistuksen vaelluksesta saa vain,  jos on kävellyt vähintään 100 km Santiago de Compostelaan. Näitä pikakävelijöitä riittää täällä joukoittain ja päiväreppumatkaajat bussilasteittain lisäksi.

Tämän päivän virtenä on ollut virsi 498. Psalmi 121 myös tuo esiin tuntojani.

Kun Boentessa olin käynyt kirkossa ja juuri lähdössä pois kirkkopihan kautta, vastaani tuli paikallinen pappi, joka kätteli ja sanoi haluavansa siunata minut. Ihanaa saada yllättäen siunaus ja myös rukous. Voi, miten se tuntuikaan hyvältä. 

Juuri ennen Ribadisoa ohitin kolme neljä suomalaisnaista vain täkäläisittäin heitä tervehtien. Ilmeisesti eivät tunnistaneet minua suomalaiseksi.

Ribadisossa yövyimme edellisellä kerralla, mutta tänään halusin kulkea Arzuaan asti eli vielä pari kilometriä pitempään. Ehkä  astelin noin 29 km tänään, ainakin askeleita tuli yli 43000.

Tässä albergessa ei ole lämmitystä lainkaan, niin luulin, kunnes illalla tuotiin lämpöpatteri hohkamaan. Eilinen oli myös iloinen yllätys: lämmin patteri ja lämmintä riitti huoneessa. Tässä on iso huone, jossa peti ainakin 26 vaeltajalle. Sain reunapaikan ja alapetin taas. Ja jopa pistorasia on lähellä, joten kännyn ja kameran saan ladattua. Niin ja on huopa. Keitin teen ja pussikeiton ja löysin kaupasta jopa soijajogurttia. Ja pyykki on pesty koneessa ja kuivattukin - ei tällä ilmalla muuten saa sitä kuivaksi.