Näin, että nokkosia oli kasvanut. Ruoho oli leikattu joskus ja nokkosetkin ja nyt nokkoset olivat sopivan pieniä vielä kuivaukseen.
Niinpä otin neljä ämpäriä ja sakset ja kertakäyttökäsineet ja lähdin saalistamaan. Ämpärit täyttyivät tupaten täyteen eli työntelin kasveja tiiviiksi ämpäreihin. Taskussani oli ollut kännykkä ja en huomannut sen poissaoloa ennen kuin kauppaan mennessä. Ostosten jälkeen palasin nokkoskeruupaikalle, mutta en löytänyt kännykkää. Menin kotiin, ei se ollut sielläkään, vaikka miehen kännykällä sitä hälyteltiin. Niinpä lainasin miehen kännykän ja palasin vielä kerran nokkospaikalle. Ja siellähän se kännykkä pirisi, kun siihen soittelin. Ääni kuului jo kauas. Aivan ensimmäisessä nokkospaikasta tuo känny löytyi!
Onpahan meillä nokkostuoksua, kun kuivuri ja uuninpäällystä ja kuivauskaappi on täynnä nokkosenlehtiä - ja vasta yksi ämpärillinen on laitettu kuivumaan. Kun nokkoset ovat kuivuneet, hienonnamme ne ja laitamme purkkeihin ja käyttöön. Kuivattu nokkonen on hyvä perusaines viherjauheeksi ja yrttijuoma-ainekseksi. Nokkoset sopivat soppaan ja sämpylöihin, leipään ja moneen muuhun kuten muhennoksiin ja kastikkeisiin. Nokkonen on ravintoaineiden tehopakkaus.
Vielä ovat kultapiiskunkin kukat voimissaan puutarhassa ja maljakossakin.
Mies toi myyjäisistä tuliaisiksi porkkanakakkua, jolla juhlistimme saunailtaa.
2 kommenttia:
Onneksi kännykkäsi löytyi - säikäytys!
Jaana: Onneksi ei kukaan ollut kerinnyt löytää sitä ennen minua, kun siihen kotoakin jo soiteltiin.
Lähetä kommentti