MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on KEITTIÖSSÄNI.
Keittiössäni tähän aikaan vuodesta säilötään vielä. Ja mehumaijakin odottaa, jos vielä kuitenkin karpaloista ja lopuista aronian marjoistakin tekisin mehua. Hilloamista on ollut enemmän kuin osasin aavistaakaan. Ajattelin, että tänä vuonna vain vähän, koska ei ole tullut omeniakaan kuin aavistus. Varsinaista omenahilloa en ole valmistanut lainkaan. Omenaa laitoin vain tyrnin kanssa sekä ruusukvittelin sekaan. Ja nyt herkkuhilloon.
Ruusukvitteneitä halkoessani ja niiden siemeniä poistaessani sain haavankin sormeeni tällä eritääin terävällä veitsellä.
Juuri olen keitellyt herkkuhilloa. Joskus kauan sitten olen löysin hillo-ohjeen, jonka nimenä
oli Nannan herkkuhillo. Muuntelin sen sitten omaan käyttöön sopivaksi. Monena vuonna näet laitoin sekaan tavallista sokeria ja punaista Melatinia saostamaan ja säilyttämään. Kutsumme
tuota marja-aronia-kesäkurpitsa-omena-hilloa herkkuhilloksi. Se ei
maistu miltään noista aineksista, vaan herkulliselta. Tätä hilloa ole
tehnyt vuosittain. Tänä vuonna taas kerkesivät
varikset (jonakin vuonna rastaat) marja-aronioiden osingolle ennen minua. Pitkän marja-aronia-aidakkeen
marjat ne kävivät äskettäin yhtenä aikaisena aamuna nauttimassa.
Onneksi olin peittänyt hyvin yhden erillisen
pensaan, josta sain vielä reilu ämpärillisen marja-aroniaa. Aivan riittävästi
meille.
Laitoin isoon kymmenen
litran kattilaan 1,5 kiloa riivittyjä ja pestyjä marja-aronioita, 1,5 kiloa kesäkurpitsaraastetta
ja samoin 1,5 kiloa kuorineen raastettua omenaa (yhteensä noin kuusi litraa) sekä
neljäsosa litran vettä. Keittelin ainekset pehmeiksi, hienonsin
sauvasekoittimella, lisäsin lähes hieman puolitoista kiloa hillosokeria ja keitin
vielä kymmenisen minuuttia ennen purkittamista.
Syksyn keittiötöihin kuuluu myös kuivaamalla säilöminen. Niinpä mintut ja mäkimeiramit pääsivät tällä erää vihanneskuivuriin.
23 kommenttia:
Kaunis ja mielenkiintoinen postaus!
Ihanan paljon olet säilönyt! Todella kaunis ikoni. Herkkä.
Oi, oletpas ahkera hillojen ja mehujen kanssa :)
Ihana mehun ja marjojen tuoksu :)
hups, meillä on marja-aroniaa tontin molemmat reuna-aidat, mut pienessä mielessä ei ole käynyt niiden marjojen kerääminen :D
Olet kyllä ahkeroinut, vau!
Olen joskus saanut hilloa, jossa on ollut aroniaa, oli tosi hyvää.
Voi, että mitä herkkuja keittiössä on syntynytkään.
Oi miten ahkera olet säilömään! Talvella sitä tulee itsekin kaipailtua ihania kesän makuja, mutta silti en ole innostunut säilömään... Pitäisi...
Kotoista ja tuoksuvaa näytää olevan keittössäsi.
En ole kunnon säilöjä, mutta juuri tuollaista aronia-kesäkurpitsa-omenahilloa on jääkaapissa muutama purkki. EHdin poimia reilun litran verran marjoja, ennen kuin rastasparvi söi loput, uskomattoman nopeasti. Tuntuu lohduttavalta, että niin on käynyt muillekin :)
Oijoi miten ihania hilloja ja terveellistä mehua! Nam nam! Noista saisi leivonnaisiin vaikka mitä.
Herkkuhilloa, nam :)
Voi tavaton kuinka sinä olet touhukas. Ihana ahertaja.
Voin tuoksutella melkeinpä tuota hilloa. Ihanat jemmat talven varaksi. Aroniaa meillä ei ole nyt, mutta omppuhilloa laitettiin ja marjoja pakastimeen, jotta talvella saa tehtyä hilloakin halutessaan.
Oi, aronia on hirmuisen terveellistä - varsinainen vitamiinipommi!
Meilläkin on säilötään vielä. Lisäksi hirvimiesten lihat täytyy saada pakkaseen. Sitähän tämä syksy on. Viimeinen ikonikuva on rauhoittava.
Sinun keittiössäsi tuoksuu hyvälle ja onnistumisen ja rauhallisen tunnelman tuo kaunis ikoni.
Kaunista säilöntää
Mulla on vielä aroniat puskassa. Nyt on pakkanen niitä purrut, joten pitäisikin pakastaa marjoja muutamaa kiisseliä varten. Sulla on kodikasta. Voisin varmaan istua pöydän ääreen vain katselemaan touhujasi.
Herkullisia syyspuuhia! :)
Sinullahan on sellainen perinteinen mummolan keittiö :)
Tässä oli oikea syyskeittiö, jossa tehdään jotakin eikä turhia kruusailla. Tosi herkullinen, todellinen ja ajankohtainen keittiötunnelma. Minulta taitavat kaikki syysjututkin jäädä kokonaan väliin kun mieli on leijuu jossakin muissa afääreissä.
Ihailtavaa ahkeruutta! Meillä jää aroniat linnuille, ja tänä syksynä näyttävät kelvanneen erityisen hyvin. Elättelen toivo, että joskus vielä ehtisin hilloja tekemään! On varmasti hyvää ja terveellisempää kuin kaupasta ostetut vaihtoehdot.:)
Ahkeran ihmisen keittiökuvia. Oivallisia herkkuja. :)
Lähetä kommentti