Lauantai on papeilla usein työpäivä hautausten merkeissä. Niin tänäänkin siunasin vainajan. Vaikka en olisi tuntenut vainajaa etukäteen, niin silti monesti tekee tiukkaa tuo toimitus. Toki sen toimituksen osaa ja pystyy hoitamaan, mutta kun elää siinä omaisten mukana hetkessä, niin myös saattavat omat tunteet tuoda mieleen omien läheisten elämää ja kuoleman ja sitä kautta ikävän.
Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan,
jolta syyni suuret anteeks sain ja saan.
Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan armoon, elämään,
otti synnin orjan armoon, elämään.
Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan,
vangin vapautti, laps oon Jumalan. (Virsi 276:1-3)
Tätä virttä laulettiin siunaustilaisuudessa.
3 kommenttia:
Olen joskus miettinyt tuota, miten pappi pystyy olemaan niin rauhallinen, kun muilla on tunteet niin pinnassa. Tosin suomalaiset hautajaiset ovat niin tiukasti muodossa, että niiden mukaan voi mennä. Ja parempi on jos ei itke!!
Ei kukaan voi jäädä kylmäksi toisen surun edessä, mutta uskoisin, että ammatiosamisesi auttaa ja suojaa sinua, ettei surevien suru ota sinusta ylivaltaa.
Sukkia vaan syntyy tiheään tahtiin.
Tuulento ja aimarii: Toisinaan liikuttuu enemmän, mutta toimitus/työtehtävä pitää hoitaa asiallisesti huolimatta omista tunteista ym.
Lähetä kommentti