Kiitos eilisestä

Eeva Kilven runokokoelma Kiitos eilisestä (WSOY 1996) tuo esiin vanhenemisen ja äidin kuoleman sekä rakkauden ja intohimon. Luin tämän kirjan kertaalleen heti kokonaan, sitten myöhemmin runo kerrallaan pohtien.  Kirja alkoi äidin kuolemaa purkaen: Äidin kuoltua laskeutui vanhuus minun oksalleni. 
 Kirjan nimi Kiitos eilisestä  on samalla kiitollisuutta elämästä ja kaihoutta sen menettämisestä.

Oman elämän kuluminen myös rassaa: minustakin tulee vanha ja raihnainenkin ja minäkin voin kuolla. Ei: kuolen, ei vain että voin vaan nimenomaan jokainen kuolee ja sen pohdinta olisi hyvä tehdä jo varhain. Itse omalta kohdaltani tiedän, että äitini kuoli 77-vuotiaana. Minulla ei ole montaa vuotta enää siihen. Sitä ennen voin elää ja rakastaa, niin puolisoa kuin muita läheisiä.


Sinun kanssasi minä en ikävöi.
Sinun kanssasi minun ei tarvitse
                         unelmoida.
Sinun kanssasi olen vahva.

Onko sinussa jokin tunne
joka kuuluu ehdotomasti minulle?

...
Voi olla että kuolema on luonnollista,
mutta vanhuus tuntuu poikkeukselta. 

 ...
Ei ole minun suruni
jos minä kuolen. 

Tuossa muutama näyte kirjan runoista, jotka koskettivat minua.


 Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtiin:
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue. 
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla 

Tämä kirja liittyy myös Lastukirjastojen  Aikuisten lukudiplomiin:
Ryhmä: runoja ja mietteitä -aihealue pitää sisällään runokokoelmia Suomesta ja maailmalta. Valitsin tämän Kiitos elämästä -kirjan, mikä löytyi kirjastosta ensimmäiseksi.