Karjalanpiirakoita sadepäivänä

Aamulla aikaisin heräsin, nousin sängystä reippaasti, tein sadekävelyn postilaatikolle, josta hain  päivän lehdet, söin aamupalan ja lähdin seurakuntatalolle Missiokaupan karjalanpiirakkatalkoisiin. Ei siis ollut  normaali aamu, koska olen aamutorkku.

Seurakuntatalolla oli meitä lähetysmummoja jo kymmenkunta valmistumassa kukin omaan tehtäväänsä karjalanpiirakoiden eri työvaiheisiin. Edellisestä kerrasta oli jo kauan, kun olin näissä talkoissa ollut, joten olin hetken hieman hoomoilasena. Naiset olivat aamukahvilla. Kahvin jälkeen kahdeksan maissa kirkkoherramme tarjosi meille Sanaa virsien kera. Hartaushetken jälkeen aloitimme touhut.

Pari piirakkaemännistä oli tullut  jo aamukuuteen työhön. Arja oli keittänyt riisipuuron isoon kattilaan, Elma oli tehnyt kuoritaikinat valmiiksi ja piiraiden alkuja jo pyöritellyt, jotta kaulitsijat pääsisivät heti pulikoimaan piirakankuoria. Hetken minäkin ehdin pulikoida. Paikalle ei ollutkaan tänään päässyt se henkilö, joka oli normaalisti näissä talkoissa punninnut valmiiksi oikean kokoiset palaset, kakkarat, kuoria varten. Tähän hommaan minut sitten nakitettiin.

Isosta kulhosta otin köntin taikinaa ja asettelin takaisin suojamuovin lopputaikinan päälle, ettei taikina kuortuisi. Pyöritin taikinaköntin pitkäksi pötköksi, josta sitten leikkasin lastalla noin 20 gramman palasia. Jotta palaset olisivat olleet taatusti yhtä suuria, jokaisen niistä punnitsin keittiövaa'alla ennen kuin lautaselle ruisjauhojen sekaan nostin pyörykkäkakkaran. Aina kun lautasellinen tuli täyteen kakkaroita, kiikutin sen kaulitsijoille ja sain sieltä vastavuoroisesti tyhjän lautasen. Muutama tunti tässä homassa kului yllättävän nopeasti.

Muutamat kaulitsivat ja pinosivat  piirakankuoria kasoihin, joista sitten toiset alkoivat täyttää niitä riisipuurolla ja rypyttää piirakan muotoon ja latoivat niitä pelleille. Paistajat olivat saaneet uunin kuumaksi ja kun tarpeeksi monta pellistä oli valmiina, niin useat pellit nostettiin uuniin samalla kertaa. Taisi olla viisi pellillistä yhtä aikaa paistumassa. Kun piirakat otettiin uunista, niin sitten ne vielä siveltiin voiseoksella ja laitettiin hautumaan.

Vuorotellen kävimme kahvilla ja saimme maistella vastapaistuneita piiraita. Kaikkiaan valmistui  tänään yli 600 piirakkaa, joista suurin osa oli jo etukäteen varattu. Tulot näistä piirakoista tulevat seurakuntamme lähetystyön hyväksi.

Jonkin aikaa kului vielä loppusiivouksessa. Putsasin mm. tuon ison laitoskattilan, jossa  puuro oli keitetty. Työn lomassa oli mukavaa jutella ja pohtia monenlaista maan ja taivaan väliltä. Ja taas kuukauden kuluttua jatkamme tätä jokakuukautista iloista touhua. Sillä välin on vielä tiedossa parit joulupiparinleivontatalkoot.Tottakai nekin lähetystyön hyväksi.