Toinen siunattava olikin tuhkaukseen menossa. Kun vanhoissa kirkoissa on hankalasti kuljettavat kiviportaat, niin arkku, jossa on kantokahvat, on näissä erittäin käytännöllinen. Onneksi jo monet hautaustoimistot osaavat tällaisissa tapauksissa - ja yleensä autoon kannettavissa- suositella arkkuun kahvoja.
En tykkää kiivetä saarnatuoliin, vaikka tämä komea onkin. Hoidan yleensä lukupulpetista koko sanajumalanpalveluksen. Niin tänäänkin.
Jumalanpalveluksen jälkeen on aina pystykahvit. Kirkon ristikäytävällä on pöytä, jolle on katettu kahvitteluaineet: termarissa kiehuvaa vettä, murukahvia, teepusseja, sokeria, maitoa ja keksejä sekä ruisnappeja. Hyvä on siinä yhdessä jutella, kohdata.
Vielä oli parin rippikoululaisen kanssa messuopetusta ennen lähtöä takaisin ensimmäiseen kirkkoon, jossa oli vielä tänään kaste.
Kastekahveilla vauvan isoäiti esitteli läsnäolevat, molempien sukujen jäsenet sekä nuorten ystävät. Oli mukavaa yhdessäoloa. Muistin kertoa myös, että seuraavana sunnuntaina kirkossa luetaan myös vauvan nimi ja rukoillaan.
Tulipa tänään kymmenen tunnin työpäivä matkoineen, eilen vain lähes yhdeksän!
2 kommenttia:
Kiva lukea näitä, papin näkökulmasta kirjoitettuja juttuja.
Puikoillanikin: Kiitos!
Lähetä kommentti