Olipa taas viikonloppu, johon mahtui niin hautaansiunaus, kaste kuin pari jumalanpalvelustakin. Toinen jumalanpalveluksista oli sanajumalanpalvelus, joka oli kaksikielinen eli osa suomeksi, osa ruotsiksi.
Jumalanpalveluksen jälkeen tässä seurakunnassa on aina kirkkokahvit ns. pystykahvit. Silloin on mukavaa jutella seurakuntalaisten kanssa kahvikupin ääressä. Kuumaa vettä termoskannussa, murukahvia, teepusseja, sokeria, maitoa ja keksejä. Itsepalvelu toimii.
Toinen jumalapalvelus puolestaan oli messu eli ehtoollisjumalanpalvelus ihan perinteisesti suomen kielellä. Näillä kuvassa olevilla kirjoilla selvittiin viikonlopun toimet.
Hautaansiunaamisen jälkeen oli muistotilaisuus. Vainajan omaiset toivat muistotilaisuuteen valokuvia ja myös tällaisen avaimenperätaulun. Vainaja oli reissannut ahkerasti eläkeaikoinaan eri puolilla maailmaa. Jokaisesta kohteesta hän oli hankkinut kohdetta kuvaavan avaimenperän. Hänen kotonaan ne olivat tällaisena tauluna seinällä.
Kaste on aina iloinen juhla. Tällä kerralla lauantaina kirkossa kutsuin kaikki lapset kastemaljan ääreen kastepuheen ajaksi. Kyselin lapsilta, mitä kasteeseen liittyvää he löytävät. Innokkaasti he vastailivat ja löysivät hienosti yksi kerrallaan niin veden, kastemaljan, kastemekon, kynttilän, raamatun ja kastettavan vauvankin. Kertoilin aina väleihin, miten nämä liittyvat kasteeseen - tulipa oikein opetuspuhe kivalla tavalla.
Jokainen meistä etsii turvapaikkaa maailmassa, jossa meillä on vain väliaikainen oleskelulupa., kirjoitti Mari Leppänen HS:n kolumnissaan 14.2.23.
2 kommenttia:
Aivan ihana juttu, että otit lapset mukaan juttelemaan kasteeseen liittyvistä asioista. Varmasti jää lasten mieleen paremmin kuin, että olisivat vain istuneet penkissä seremonian ajan.
Puikoillanikin: levottomat pienet eivät sitten olekaan enää levottomia, vaan sseuraavat ja samalla voi kertoa sanoman mylös vanhemmille selkeällä tavalla.
Lähetä kommentti