Puusouvia

Meidän pihatontillamme kasvaa paljon puita: koivuja, kuusia, mäntyjä, tammia, vaahteroita, lehmuksia, pihlajia, jalavia sekä hedelmäpuita: erilaisia omenapuita, useita päärynäpuita, monta lajia luumuja, kriikunoita, kirsikoita (hapankirsikkaa, makeaa kirsikkaa ja suklaakirsikkaa) ja tyrnejä. Lisäksi puutarhassamme on marjapensaita: viittä lajia viinimarjaa, vihreää, punaista, vaaleanpunaista, valkoista ja mustaa sekä vihreitä ja punaisia karviaisia ja vuoristokarviaisia. Marjapensaisen ohella on saskatooneja, marja-aroniaa, japaninruusukvitteniä ja kolmea lajia viinirypäleitä.

Kaadamme vuosittain tontin puista muutamia.

Mies puhui pitkin alkutalvea ison männyn poistamisesta. Tuo puu kasvaa pellon laidassa aivan korkean päärynäpuun vieressä mehiläispesien lähettyvillä. Muutamana kesänä on mehiläisparvi lähtenyt pesästään ja kiinnittynyt männyn oksaan niin korkealle, ettei sitä ole voinut saada talteen. Kun puun kaatoasia tuli hallintoneuvoston kokoukseen, niin kaataminen ei ollutkaan aivan yksimielinen päätös.Tästä puusta putosi kylläkin talvella jo iso oksa, joka pienittiin polttopuiksi. Petäjä jäi vielä päärynäpuun suojaksi.

Siperiansembramännyllä on pitkät neulaset, runko on sileämpi ja harmaampi kuin tavallisella suomalaisella männyllä. Mies sai tällaisen männyn taimen hortonomiveljeltään nelisenkymmentä vuotta sitten. Nyt männyn oksat olivat kuivuttuneet puoleen väliin puuta. Puu näytti pihan reunassa rumalta, joten se pääsi siksi tämän kevään kaatolistalle. Kun vietin viikon Saariselälla, oli sinä aikana mies kaatanut sembramännyn ja pilkkonut sen haloiksi.

Kun pari päivää sitten pihalla tarkastelimme kaadettaviksi sopivia puita, silmät osuivat polun vieressä kasvavaan tavalliseen metsämäntyyn ja sen lähellä sijaitsevaan koivuun. Koivusta tulisi mäntyä enemmän halkoja. Niinpä tällä viikolla oli vuorossa tuon ison koivun kaato.

Mies valmistautui laittamalla sahan kuntoon, saappaat jalkaansa sekä kypärän päähänsä. Minä kannoin koivun juurelle kirveen ja kiilan. Saha vetäistiin käyntiin. Sahan terä upposi koivun runkoon kolmisenkymmentä senttiä maanrajasta sopivasti vinoon, jotta hän sai tehdyksi oikeaan suuntaan kaatokolon. Sitten saha kiersi koivun rungon ympäri. Jo puu hieman huojui. Kiilaa hakattiin kaatokolon vastakkaiselle puolelle kirveen hamaralla. Kun kiila painui syvemmälle, puu alkoi kaatua juuri suunniteltuun suuntaan, ja rojahti maahan.

Kipitin hakemaan vajasta oksasakset, joilla napsin koivunoksia maljakkoon vietäväksi. Oksista piti myös nipistellä pois hedenorkot, jottei sisälle tule niistä siitepölyä. Oletan saavani oksista pääsiäiseksi näkyviin hieman vihreää.

Mies alkoi karsia oksia koivun rungosta. Oksista irrotettiin vielä risut, jotka kootaan peräkärryn luo odottamaan Kolavalle vientiä. Risuja ei ole lupa polttaa enää taajamissa. Aikaisempina vuosinahan teimme pihalle ”makkaranuotion” kaadettujen puiden ja pensaisen risuista. Oksat kannoin sirkkelin luo pinoon. Siellä ne pätkittiin sopivan mittaisiksi takkapuiksi. Oksista paksuimmat pitää halkoa. Onneksi meillä on halkomakonekin tällaista varten.

Kun olin kannistellut oksat ja kasaillut risuja, oli rungon pätkimisen vuoro. Mittatikkuna oli edellisvuoden halko. Mies sahasi ja minä raahasin pöllejä pulkkaan. Painavimmat potkin jaloilla tai kierittelin käsillä. Onneksi lunta ei ole enää kuin kymmenkunta senttiä. Pöllit vedettiin pulkalla halkomakoneen luo halottaviksi. Kun kone oli laulanut jonkin aikaa, halkoja alettiin kantaa niin sylissä kuin kottikärryillä kuin pulkalla pinoamispaikalle. Vajan seinustalle rupesi kohoamaan halkopino.

Pihametsiköstä harvennamme vielä jokusen puun, jotta saamme tarpeeksi talomme lämmittämiseen tarvittavia halkoja ensi talveksi. Polttopuita pihapiiristä riittää tuleville vuosillekin takkaan ja keittiön hellaan sekä saunan kiukaan alle.