Mustikanpoiminnassa

 

 Sunnuntain vietin mökillä. Kävin mökkipaikkakunnan kirkossa kesävieraiden kutsumessussa. Messun jälkeen oli kirkkokahvit ja paikkakunnan liikelaitosten tarjoamaa suolaistakin. Tilaisuudessa kertoi kunnan järvistä kunnanhallituksen jäsen, joka oli tutkinut järvien kuntoa. Kunnassa on 15 järveä, joista meidän mökkijärvemme on pienemmästä päästä: hieman yli 10 hehtaarin kokoinen ja syvyydeltään kyllä toiseksi syvin, noin 10 metriä.

Tuolla tapasin monia tuttuja seurakuntalaisia ja kesävieraita. Eräskin muisteli, miten hän oli leikkinyt esikoiseni kanssa pienenä. Toinen puolestaan kertoi asuneensa lapsena siinä talossa, missä sukulaispoikani vaimo on perheineen viettänyt kesiään.

 

 Kesävierastilaisuuden jälkeen lähdin mustikoita poimimaan. Eipä niitä vielä ole kovinkaan paljon: Löysin kypsiä noin kolme desilitraa!

 

 Metsässä kukkivat vielä vanamot

 ja kangasmaitikat .Vanha kansa tunsi maitikat voiheinän nimellä, varmasti osittain siksi että niiden kukat ovat perinteisen maalaisvoin värisiä. Syynä saattoi olla myös se, että metsissä laidunnettu karja söi maitikoita mielellään.

 

Mökin pihalla on edelleen paljon kukkivaa ja uutta on tulossa.

Keisarinkruunut ovat koristeellisia ja ne leviävät sipulien ja siementen lisäksi tummanruskeista itusilmuista, joita kehittyy ylimpiin lehtihankoihin.

  

Sunnuntai-iltana kuten aina me pelasimme lentopalloa miehen veljen pihalla. Lentopallopelin jälkeen tällä kerralla porukka sitoi lumen taivuttaman katajan oksat kokoon. Joukkomme metsämies kiipesi katajaan ja toiset auttoivat kepein ja ohjasivat kehoitusneuvoin.

 

Kukkapenkissä omalla pihallakin kasvaa sormustinkukka. Se on kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuonna se kasvattaa lehtiruusukkeen, toisena nousee komea kukkavana, joka voi olla jopa 150 cm korkea. Rohtosormustinkukka leviää voimakkaasti siemenistä  ja kasvi on myrkyllinen, mutta kaunis.

Tänään päivä on taas yöllisen sateen jälkeen ollut aurinkoinen. Multasimme perunan ja kitkin kukkapenkit ja hyttyset söivät...