Kehäkukat ovat levittäneet aurinkonsa. Päivä on ollut osin pilvinen, osin aurinko on paistanut. Pikkuisen ripotteli vettäkin mustikassa ollessamme, muttei niin paljon, että se olisi häirinnyt poimimista. Paarma tosin häiritsi minua ja puraisi kaulaan ja jätti ikävän punaisen jäljen, mikä harmittaa, kun on tänään vielä edessä vihkiminen. Ja kunhan saisin mustikanvärjäämät kädet puhtaiksi! Mies sai aamulla vielä eilisiä mustikoita peratessaan ampiaisen piston kaulaansa, muttei se jättänyt pahempaa jälkeä, kun heti etikalla pistokohtaa painelimme.
Kehäkukkapenkissä kasvaa myös ruiskaunokkeja.
Unikot olivat siementäneet viime kesänä runsaasti ja nyt nekin ovat aukaisseet kukkanuppunsa kohti aurinkoa.
Jasmike tuoksuu.
Rusopajuangervot ovat myös avautumassa. Se on vanha, perinteinen punakukkainen pensas, joka leviää helposti juurivesoista ja kestää myös leikkaamista. Leikkaamme sen alas noin joka toinen tai kolmas vuosi ja se kukkii saman vuoden versoillakin.
Jonkinsorttinen karhunvatukka on kukkimisen alussa vasta nyt. Tämä on nimeltään liuskavatukka.
Se on vadelman sukuinen monivuotinen rentovartinen puolipensas, joka voi kasvaa jopa nelimetriseksi.
Toinen laji karhunvatukkaa eli ns. siperilalaista on jo hyvillä raakileilla.
3 kommenttia:
Luonto on kaunis. Etenkin jos sitä pysähtyy kattomaan lähemmin.
Oi, kukkia kukkia, paljon kauniita kukkia. Hieno tuo vatukan kukka!
Ihanuuksia! Kesän väriläiskiä. Meillä kyllä jostain syystä kehäkukat ovat ihan jämähtäneet yhteen vaiheeseen, eivätkä muutu mihinkään suuntaan. Mikä lie kasvunestovaihde mennyt päälle. Ei ole ennen tällaista ollutkaan. Mutta onneksi on muita kukkia! :)
Lähetä kommentti