Eilen ajelimme kesäteatteriin katsomaan Pisarateatterin näytöksen Sisko Istanmäen teokseen (1995 julkaistu romaani) Liian paksu perhoseksi. Oli mukavaa kerran kesässä olla ulkosalla katsomassa esitystä. Vaan oli kyllä viileä elokuinen ilmakin - vaikka oli lämpimästi päällä (villahousuja myöten), niin vilutti istuessa. Olen nähnyt tuon elokuvana aikaisemmin, mutta tällaisena se puhutteli enemmän.
Esityspaikan pihalla oli taidetta, jota väliajalla kerkisi kuvata.
Perjantaina mökillä olimme mustikoita poimimassa ja hieman sienestämässäkin. Jo löytyy myös suppilovahveroitakin. On taas ollut putsaamista miehellä,
koska minä kävin tutustumassa yllättäen päivystyspoliklinikkaan. No, illansuu ja ilta kului sitenkin. Ja kun lähdin kotiin, niin iltabussi ei kulkenutkaan normaalia reittiään enää. Pääsin kuitenkin vihdoin kotiin...
2 kommenttia:
Löysinpä sinut!! Olen ajatellut kysellä, että miten mehiläiset voivat ja joko olette ottaneet hunaan?
On tullutkäytyä kesäteatterissa,sienessä ei vielä.Tuulennolta varmaan löytyy Zilgan osoite.
Lähetä kommentti