Anteeksi, Joosef

Olimme isovanhemmille ja lapsenlapsille ( ja kaikille) suunnatussa messussa tänään yhdessä kohta neljävuotiaan pikkusiskon kanssa. Mukulamessun aiheena oli Anteeksi, Joosef.

 

Saarnanäytelmä kertoi Joosefin tarinan (1. Moos. 50: 15-21) ja siinä korostui erityisesti anteeksianto. Tämän sunnuntain sisältönä onkin anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa myös meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti.

 Kirkossa oli katseltavana Joosef veljineen nukkeina. Oli myös kolme tossua, joihin sai laittaa sydämiä. Mummon, papan ja lapsenlapsen tossut... ja reipasta musiikkia.

"Minulla on kirja, rakkaampi kuin mikään muu. 

Kun luen sitä, moni ihme hiljaa avautuu.

Se kirja kertoo hyvyydestä suuren Jumalan.

Se näyttää, kuinka valo loistaa yllä maailman.

Nyt kaikkialle maailmaan se kirja ilon tuo.

se ihmisiä johtaa hyvän Vapahtajan luo. Nyt luo.
Minulla on kirja, Raamattu on nimi sen.
Se kertoo, että yksinään ei ole ihminen.
Kun peloissani olen, Raamatusta avun saan.
Niin ilossa kuin surussa voin luottaa Jumalaan.
Nyt kaikkialle..."

Yhdessä laulettavat laulut ja virret olivat näytöllä kirkossa.

Messun jälkeen veimme pikkuisen kotiinsa ja olimme siellä kirkkokahveillakin. Sain myös apua pitkien housujen lyhennykseen. Illansuussa olimme tietysti taas pelaamassa lentopalloa hiki päässä, kuten aina sunnuntaisin... Hyvää tekee tuo parituntinen liikunta!