Cocktailtäytekakku (munaton ja laktoositon)

 

Viikolla oli nimipäivänviettoa. Meillä juhlitaan nykyään kaikkia nimi- ja syntymäpäiviä monikerroksellisen täytekakun kera, koska mies tykkää täytekakuista. 

Tällä kerralla olimme mökillä nimipäivänä ja niin piti löytää sopiva ohje niistä aineista, mitä mökillä oli. Niinpä tein helpon kakkupohjan: 4 desiä vehnäjauhoja, 3 desiä sokeria, 3 teelusikallista vaniljasokeria sekä saman verran leivinjauhetta. Sekoittelin nämä kuivat aineet ja lisäsin puoli desiä öljyä ja kaksi desiä vahvaa kahvia. Pikaisesti sekoitin nuo ja valutin seoksen pellille (koska mökillä ei ollut kakkuvuoaksi sopivaa astiaa) leivinpaperin päälle ja muodostin neliöksi. Paistoin noin 200 asteessa kypsäksi. Jäähdytin ja leikkasin neljään osaan. Laitoin isolle lautaselle yhden palan, päälle reilusti tyrniomenahilloa, seuraava levy ja hilloa jne. päällimmäisen kostutin mehulla. Laitoin rakennelman yöksi jääkaappiin mehustumaan. 

Aamulla vatkasin 2 desiä vispikermaa ja pari teelusikallista vaniljasokeria sauvasekoittimella. Puutarhasta hain mustia, punaisia, valkoisia ja vaaleanpunaisia viinimarjoja kakun koristeiksi. Kakku sai nimensä marjoista, joita oli monenlaisia ja lisäksi myös väleissä tyrniomenaa...

Mökillä oli katiskaan eksynyt kaksi suutaria. Emme olleet aikaisemmin edes tienneet, että järvessämme on sellaisia kaloja. Suutari on särkikala. Se on tummahko, pronssin värinen ja isoeväinen kala, jonka suomut ovat pienet, nahka paksu ja limainen. Koska tänä kesänä järven vesi on ollut lämmintä, niin ehkä sen vuoksi nuo yksilöt eksyivät katiskaankin, sillä suutarit kerääntyvät kesällä parvina tuulensuojaisille, matalille kutupaikoille, joilla on runsaasti uposlehtisiä vesikasveja. Kutu käynnistyy veden lämpötilan ylitettyä 20 ºC ja on kiivainta 22-24 ºC lämmössä. Suutari liikkuu mieluiten hämärässä, päivät se tavallisesti piileskelee vesikasvien seassa. 

Suutarin liha on valkoista, kiinteää ja maukasta. Ruodot lähtivät hyvin pois selkärangan mukana. Meillä nuo suutarit paistettiin fileinä.

Kuivaa on ollut ja kun en vielä voi hyvin kantaa mäkeä ylös vettä järvestä, niin laitoimme vihdoin vesipumpun toimimaan ja kastelimme reilusti mökin puutarhan. Samalla täytimme tynnyritkin, jotta on helpohko kantaa läheltä vettä  kasteltaville kurkuille, tomaateille ja kurpitsoille ja muutamille kukillekin.

Täällä mökillä eivät ole ukonilmat olleet pahemmin kiusana eivätkä ole paljon vettäkään tarjoilleet tähän mennessä.

Vaikka on ollut kuivaa, löysi mies vielä kantarellejakin lähes ämpärillisen. Tänään jopa minäkin havaitsin muutaman kuivahkon kantarellin, kun lähdin lähimetsään etsimään niitä keppien kera.

Vatut ovat tänä vuonna olleet huonoja. Ne alkavat mädäntyä jo ennen kypsymistä sekä ne vähäisetkin ovat ylen madonsyömiä kotipuutarhassakin. Kotona oli satanut, minkä aiheuttama kosteus  sai myös kotilot innostumaan vatuista. Olen kuitenkin poiminut niitä ja laitan mehustuksessa punaisten viinimarjojen sekaan makua antamaan.

Työviikko on ollut: kastekeskustelua, siunauskeskustelua, syntymäpäiviä, ehtoollisenviettoa - monenlaisia kohtaamisia ja valmisteluita viikonloppua varten.

Kerkisimme kuitenkin eilen töiden jälkeen ajella lapsenlapsen syntymäpäivän viettoon. Oli ilo! Jotenkin tuntuu, että vuodet vierivät liian nopeasti... Nuo lapsenlapset eivät ole kohta enää lapsia, vaan nuoria...