Taas on otettu esille duplo-legot, joilla isommatkin tykkäävät leikkiä ja rakennella monenmoista.
Leivoin nakkipiiloja. Tein sämpylätaikinan, johon laitoin kuivattua nokkosta, hunajaa, suolaa, kuivahiivaa, vehnäjauhoja, kauraryynejä ja seesaminsiemeniä ja vettä. Kohotin taikinan ja jaoin sen viiteen osaan, jotka kaulin ympyräksi, viiltelin kolmioiksi ja leveämpään päähän laitoin nakinpuolikkaan, rullasin ja taivuttelin sarviksi. Kylläpä maistuivat pienille, jos isommillekin.
Innostuin tekemään taas munattoman ja laktoosittoman rusinapannarin. Laitoin kulhoon puolitoista desiä laktoositonta rasvatonta maitojauhetta, viisi desiä vehnäjauhoja, ison ripauksen nokkosta, pari ruokalusikallista sokeria, kolme teelusikallista leivinjauhetta ja samoin vaniljasokeria, hieman suolaa ja vettä niin paljon, että tuli sopivan löysä taikina, noin 1,3 litraa. Kuumensin uunipellin ja laitoin sille lorauksen öljyä ja kaadoin taikinan, jolle ripottelin runsaasti rusinoita. Paistoin pannaria puolisen tuntia 200 asteessa. Söimme sitä omenahillon ja päärynähillon kera.
Pappa laittoi parvekkeelle öljylamput illan pimetessä.
Pienet pääsivät pian iltapalan jälkeen nukkumaan. Eipä pieninkään kaivannut näkyvästi vanhempiaan, vaan nukahti rauhallisena yöunilleen iltalaulun ja -rukouksen jälkeen.
Tänään mies kaivoi ojan sähköjohtoa varten. Puuvaja alkaa olla viimeistelyä vailla valmis ja sinne tarvitaan myös sähköt. Vävy on alan mies ja
niinpä hän laittoi paikoilleen nuo sähköjohdot ja asensi muutenkin sähköt kuntoon vajaan. Kyllä meidän kelpaa nyt hakea pimeässäkin halkoja...
Eilen olin mökillä, jossa tein pari metsälenkkiä etsien suppiksia. Yhteensä puoli ämpärillistä niitä löysin ja pari hyvää isohkoa kantarelliakin. Oli mukava aurinkoinen ilma ja en kohdannut yhtään hirvikärpästäkään. Metsä tuoksui syksyltä.
Jopa tuoreita mustikoitakin löytyi.
ja puolukka oli käynyt kukkimaan.
Syksyisen hiljaista oli järven rantamilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti