Iloistakin juhlaa viattomien lasten päivänä

Oli työpäivä, mutta mukava sellainen: pienen pojan kastepäivä. Sain olla kastamassa tutussa perheessä pienokaisen. Olin vihkinyt vanhemmat avioliittoon, olin kastanut esikoisen ja nyt tämän pienen. Perheen sukulaisetkin olivat tuttuja entisiltä tapaamisilta,  koska myös olin kastanut heidänkin lapsiaan.

Kastepuheen alkaessa kutsuin kaikki lapset -  heitä oli ainakin seitsemän - kastepöydän viereen. Kyselin lapsilta, että mitä kaikkea he huomaavat kastetoimitukseen tarvittavan. Vastauksia tuli reippaasti: kastemalja. vesi, vauva, raamattu, kynttilä... ja niin pienten joukkokin kuunteli tarkkaavaisena kertomusta ja seurasi muutenkin innokkaasti kastetoimitusta ja osasi laulaa ja leikkiäkin virren Jumalan kämmenellä.

"Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen,
Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.

Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan.
Jumala meitä kutsuu ja kantaa voimallaan.
Milloinkaan ei hän hylkää, lastensa kanssa hän on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton."

 (Virsi 499)

Pakkaspäivänä oli mukava ajella, koska ei satanut lunta eivätkä tiet olleet erityisen liukkaat. Palatessa kotiin syttyi tosin öljyvalo palamaan vähää ennen perilletuloa. Ajelin kuitenkin kotipihalle asti ja lisäsin samantien öljyä moottoriin ennen sisälle menoa.

Ulkoilu jäi tänään väliin. Illalla oli pakkastakin jo 18 astetta.