Kävin pienten kanssa mökillä. Koulu ja kerhot alkavat pian
ja oli jo korkea aika lähteä yhdessä retkelle. Mökillä lähdimme metsäretkelle
samoille seuduille kuin isonveljen kanssa aikaisemmin. Mukana oli mukit
mustikoiden poimimista varten (ja minulla ämpäri ja poimurikin).
Kuljimme ns. hevospolkua pitkin väistellen
hevosenkakkaroita. Polun vierestä poimimme mustikoita ja söimme niitä myös.
Polun loputtua tulimme jollekin mökkitielle ja jatkoimme sitä eteenpäin, kunnes
tulimme maatilalle. Tuoksusta jo tunsimme olevamme lähellä eläimiä. Pellolla
olikin poni ja hevosia ja vähän kauempana lehmiä.
Yllätykseksemme näimme myös pitkän otsatukkaisen eläimen eli
ylämaan lehmän.
Jatkoimme matkaa polkua pitkin ja saimme saalista. Mustikat
noukittiin suihin ja sitten mukeihin ja ämpäriin (tosin mustikoiden päälle) alkoikin
kertyä kantarelleja.
Mukilliset kantarelleja saivat lasten vanhemmat sitten
tuliaisiksi.
Mökille palasimme metsäpolkuja pitkin. Pikkusisko osasi
puhdistaa hienosti roskat mustikoista. Ja niin tein mustikkapiirakan
välipalaksi. Kun uunin lämmitimme, niin
samalla siinä paistuivat perunarieskatkin perunamuusin lopusta. Pohdimme, miten voisi tehdä nuo leivonnaiset gluteiinittomina. Löysimmekin hyviä ideoita sellaisten valmistamiseen.
Pienet opettelivat Othellon pelaamista ystävävieraiden,
entisten työtovereiden, seurassa. Othello on sellainen peli, jota voi pelata
lähes vauvasta vaariin ja voittaja ei läheskään aina ole vanhin tai aikuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti