Viikonloppuna oli lapsenlapsia vanhempineen käymässä. Olipa mukava pamplata pienten kanssa ja jutella isompien kera monenlaisia sukujuttuja. Valitettavasti työt vielä haittasivat yhteiseloa. Viimeiset tämän kesän hautaukset ja muut kirkolliset toimitukset ja jumalanpalvelukset ovat nyt jo takanapäin.
Marjat maistuivat lapsillekin. Samoin käyn aina ohikulkiessani nyppäämässä muutaman marjan suuhuni. Päivän C-vitamiiniannos tulee varmasti täyteen näinä aikoina joka päivä.
Nyt kukkivat pihalla niin pelargonit kuin verenpisaratkin täydessä kukassa. Tuuli vain tuppaa kaatamaan tämänkin kukkaruukun vähän väliä. Pihan sisääntulossa on molemmin puolin tällaiset pelargoniat, jotka talvisin säilytämme kellaritiloissa viileässä.
Poika kävi korjaamassa automme tuulilasinpyyhkijät. Iloitsemme taitavasta miehestä. Ja monitaitoinen vävykin touhusi viikonloppuna.
Tällä viikolla olemme saaneet pitää luonamme unkarilaisia vieraita. Monenlaista olemme jo kerinneetkin lyhyen ajan sisällä tehdä. Eilen heidän ohjelmassaan oli suomenkielen opiskelun ohella Etelä-Suomen Sanomien yhtiöön tutustuminen.
Konttorin sisäänkäynnissä on gotlantilaisen Arne Franssonin rauta-emalityö
Maallinen ja taivaallinen rakkaus.
Lähdimme vierainemme mökille. Mies jäi mökille laittamaan meille ruokaa ja lämmittämään saunaa, kun pikauintien jälkeen lähdimme metsäretkelle. Kävelimme ns. hevospolkua ja kuljeskelimme hevosten ja lehmien ja ylämaan lehmienkin luo niitä katselemaan. Toisia metsäpolkuja pitkin sitten palailimme mökillepäin. Vieraat ovat ilmiömäisiä sienestäjiä: he löysivät reilusti kantarelleja, ja niin teinkin aterialle kantarellikastikkeen.
Vieraat innostuivat uimaan ja saunomaan - kylläpä kelpasi, kun järven vesikin oli vielä parikymmenasteista. Illalla myöhään palailimme kotiin takaisin ja katselimme auringonlaskun viime säteitä.
Pihan kuusiaidassa kukkii elämänlanka. Se on kietoutunut myös marjapensaisiin ja olipa hankala saa pensaan päältä pois verkkoa, kun elämänlanka oli pujottautunut verkon silmukoihin. Tänään poimin pensaista punaisia ja valkoisia viinimarjoja sekä toisen ämpärillisen mustia viinimarjoja.
Seitsemän isoa pullollista sain sekamehua Mehumaijallisesta. Mehussa on mustaa, punaista ja valkoista herukkaa. Osasta mehua tein ruisjauhopuuron, jonka myös vatkasin.
Mies nosti sipulit. sato ei tänä kesänä ollut suurensuuri, mutta taitaa olla meille riittävästi talven varalle.
Illalla iltapalaksi tein laatikkoruoan. Kilo peruna-sipulisekoitusta, neljänneskilo kylmäsavustettujas lohiviipaleita palasina, hieman mustapippuria ja valkosipulijauhetta sekä neljä desiä laktoositonta ruokakermaa ja hieman ehkä desi, vettä. 200 asteessa tunti tuota paistettiin. Mies valmisti oheen mukavan salaatin kaikesta, mitä puutarhasta löytyi.
Sana tälle päivälle:
Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan
emmekä voi viedä mitään täältä pois. (1.Timoteuksen kirje 6:7)
3 kommenttia:
Meillä ei tänä vuonna tullut marjoja mehuksi asti. Mustaherukan lehdistä tein Louhisaaren juomaa ja muuten meneekin ihan pensassyönniksi, Saskatoonista en oikein raaski mehua tehdä ne menevät sinällään pakkaseen. Siperian kerhunvatukoiden kypsymistä vielä odotellaan.
Hyvä "mehusaalis" sinulla.
Sato on ollut tänä vuonna sekalainen. Mansikoista tuli enemmän kuin viime vuonna, omenoista ei ollenkaan, kun pihlajanmarjakoi iski niihin pihlajanmarjojen puutteessa. Hunajaa ei tullut ollenkaan, paremminkin pesät olivat nälissään, meniköhän hunajan otto liian myöhään? Mustikoita taas metsä on pullollaan. Että sellaista tänä kesänä!
Seijap: Saskatoonit osin kuivuivat ennen kuin tajusimme niitä alkaa poimia.
Karhunvatukat edelleen aivan raakoja.
Tuulento: Omenat menivät pieleen pihlajanmarjakoi söi.
Hunajaa tuli loppujen lopuksi paremmin kuin luulimmekaan - ei tosin viime kesän kesän malliin sentään.
Mustikoita on ollut niin paljon kuin on vain kerennyt poimia. Ehkä puolukoitakin saamme.
Lähetä kommentti