Tyrninpoimintaa

Sunnuntaina käymme kirkossa jumalanpalveluksessa, jos vain mahdollista. Silloin tällöin olen avustamassakin messussa kuten tänään. Liturgi oli tuonut kirkkoon paljon kauniita vaahteranlehtiä koristeluksi ja muistutukseksi siitä, että Jeesus antaa elämän. Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.

Pois kirkas suvi kulkee ja syksyyn kypsyy maa,
sen tuuli suven viljan korjuuseen valmistaa.
Näin taipuu elämämme myös eteen leikkaajan,
soi korjuuhetkessämme syystuuli Jumalan.

Hän, Ylösnoussut, itse on ylösnousemus,
hän elämä on meille ja tiemme valkeus.
Ken hänen omanansa pois täältä kutsutaan,
se elää kuoltuansa, ei kuole milloinkaan.

(Virsi 249:1,4 )

Messun jälkeen poimimme puutarhasta kaikki tyrnimarjat. Tosin meillä niitä ei kovin paljon tullut tänä vuonna. Yksi pensas oli täynnä marjoja,  muissa aika vähän. Onneksi uusia alkuja on ruvennut nousemaan niin poikaa kuin tyttöäkin, joten ehkä lähivuosina saattaa olla tulossa isompikin tyrnimarjasato.

Pihalla kukkivat vielä verenpisarat ja pelargoniat.

Poimin tänään myös karhunvattuja. Pensaissa oli kypsynyt vielä noin puolitoista litraa marjoja. Raakileita on edelleen paljon. Marjat pakastin heti tänään. 

Illalla oli taas suvun lentopallopeli. Kyllähän me naisetkin pelasimme voimiemme mukaan, mutta tänään hävisimme jokaisen erän miehelle veljineen. Toki jokin erä oli todella tasaväkistä ja meni jatkoajalle asti. Pelin jälkeen vielä käväisimme miehen veljen kotona ja saimme narsissinsipuleita ja pikkusydämentaimia mukaamme.