Kuvat taas menivät sekaisin
Valtakunnasta toiseen.Maanantaisin ei kulje Ferry eli lautta Caminhasta Portugalista Espanjan puolelle. Niinpä piti tilata taxivene. Olgan kanssa olimme rannalla alberge vieressä ja ihmettelimme, missä se tilaamani vene oikein on.
Takaa kuului tulevan auto, jossa oli jo sisällä yksi nuori nainen albergesta. Auton kuljettaja sanoi, että tein tilauksen. Nyt mennään ensin autolla toiseen rantaan ja siitä sitten veneellä, siis siitä nimitys taxiboot. Kyyti maksoi 5€ ja Ferry maksu on 1,5€, jos matkaat muina päivinä kuin maanantaisin kesäaikaan. Siis toukokuusta ainakin lokakuun alkuun. Aikataulut ovat Ferry-kopin seinässä. Kopista pitää myös ostaa piletti.
Rantaan tultiin. Kuljettaja kuvaili venettä, laittoi sitä kuntoon, otti esille pelastusliivitkin jotka sitoi tiukasti veneeseen. Jos jotain olisi tapahtunut, eivät ne liivit meitä olisi auttaneet.
Espanjan puolella mies laski meidät suoraan hiekkarantaan ja osoitti: Tuolla on ensimmäinen nuoli, seuratkaa sitä reittiä. Rantareittiä siis kävelimme me kolme naista pääasiassa yksiksemme.
Lampaitakin oli laitumella Rannan tuntumassa. Ja samoin täällä osin lautaisia siltoja kuljimme, kaiteita niissä ei ollut kuten Portugalin puolella.
Ensin A Guardaan, jossa kaipasin jo kuppilaa. Espresso (Kun kahvi Portugalin puolella maksoi noin 55 senttiä, täällä euron) ja vesi ja vessa. Ja stämppi. Sitten 10 kilometrin kohdalla pieni sivujuttu, nainen pihassaan kahvilaa piti ja stämppi taas. Juttelin kolmen Osnabruckista kotoisin olevan saksalaisen naisen kanssa, jotka olivat matkalla A Guardasta Oiaan. pikkurepuin
Oiassa pidin tauon ja ruokailin:pizza (josta riitti koko loppupäiväksi ateriaa). Samassa paikassa oli ruokailemassa perhe, vanhemmat ja pieni vauva. Matkalla juttelin heidän kanssaan, lähtivät yhtäaikaa. Lasta kuljettavat kantoliinassa.
Oli sumuinen pilvinen päivä vaeltaa, illalla paistoi aurinkokin.
Moughasin albergueen saavuin vasta 14.45. Kolme naista neljän hengen huoneessa, me aamun yhdessä kulkeneet. 10 € henkilö, kesäaikaan 12€. Olen saanut olla tähän asti alapetissä, mikä on ollut hyvä juttu.
Alberguessa ei ole varsinaista keittiötä, mutta mikro, vedenkeitin ja leivänpaahdin. Ei jääkaappia. Vain murukahvia ja muutama styroxmuki. Vettäkin sai vain kylppärin hanasta.
Suihku hyvä. Pyykinpesu pihalla ja kuivatus hallissa, jossa narut ja oyykkipojatkin. Ei ehtinyt pyykki kuivua.
Alberguessa netti ei toiminut hyvin ja kuvia en pystynyt lataamaan silloin enkä tekstiäkään. En edes pystynyt lukemaan päivän uutisotsikoita tai säätietoja.
Illalla istuin pitkään ulkona kadun reunassa paikallisten naisten kanssa rupattelemassa ja sukkaa neulomassa.
Matkan varrella oli paljon kauniita kukkia, joita myös kuvailin. Kukot kiekuivat, koirat, perrot, haukkuivat ja monet linnut sirkuttivat matkanvarrella.
Minä nautin yksin kävelemisestä, lauleskelin taas virttä 548 ääneen.
Myös kellonaika muuttui maata vaihdettaessa. Tunti humahti jonnekin. Nyt on vain enää yksi tunti eroa Suomen kesäaikaan. Olin hieman pihalla, kun kännyssä ei aika itsekseen vaihtunutkaan. Ruokapaikassa tarkistin ajan tarjoilijalta.
Varpaissa ehkä rakonalkuja, laitoin pihkasalvaa enkä sen koommin ole löytänyt rakkoja vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti