Sivun näyttöjä yhteensä

25.4.2019

Portosta Vila do Condeen

Eilisiltana oli rauhallinen ilta kymmeneen minulla. Olin jo päästä unesta kiinni, kun hospitolero ilmoitti, että neljä miestä tuleekin yöksi tuohon kuuden hengen huoneeseen, jossa olin saanut olla siihen asti yksin. No, miehet toivat tavaransa jo silloin meluten ja sitten menivät pois ja palasivat puolenyön maissa edelleen äänekkäästi. Nuku nyt sitten siinä.  Nuo olivat pyöräilijöitä. Aamulla nousivat aikaisin. Toki minulla kävi kämmi sitä ennen: kun en nähnyt kunnolla hämärässä, laitoin herätyksen tuntia liian aikaiseksi. Enpä sitten osannut enää nukkua vaikka yritin, koska huonekaverit eivät osanneet hiljaisesti poistua. Ja kun miesten wc oli seinän takana ja heillä kova ääni ja ovi huoneeseen
rakosillaan, niin...

Aamupuuron ja teen jälkeen vielä laittelin rauhassa itseni lähtöön. Varpaat saivat vaseliinit.

Kävelin metroasemalle, jossa ostin lipun Matosinhosiin (ryhmä kolme ja taisi hinta olla 2.20 €).
27 minuuttia, pääasiassa maanpäällistä metroa eli kuin ratikalla olisi matkustanut siihen kun poistuin pysäkille. Matosinhosin viimeistä edellisellä pysäkillä pois ja sillan yli joen toiselle puolelle, jossa jo taas näkyivät keltaiset nuolet. Ne johdattivat meren rantaan ja siellä vähitellen kävelemään
puusiltoja pitkin rannan suuntaisesti. Hyvä niitä oli kävellä. Tosin toisinaan oli silloille tuiskunnut niihin paljon hiekkaa, että oli hankalaa kulkea. Koko vaelluksen ajan oli sadevarustus yllä, ei tosin viitta, joka ei olisi pysynyt mitenkään tuossa isossa tuulessa. Vähän väliä tuli sadekuuroja ja toinaan hiekka tuprusi silminkin. Heti pian siltakävelyille päästyäni näin sateenkaarenkin.

Matkalla minut yhytti saksankielinen Dino, jonka kanssa pari kertaa poikettiin samaan kahvilaan juomaankin ja hakemaan sellot, muuten pääasiassa käveltiin erikseen. Toisen kahvilan jälkeen en häntä enää ole tavannut. Hän seurasi Wiselyn avulla reittiä tarkasti ja opasti minuakin siinä. Arvelen hänen jääneen jälkeen, koska en edelläkulkijoista hänen näköistään enää nähnyt.
Vilo do Condessa ensimmäisenä vastaa tullut alberge oli Santa Clara. (olin tähän etukäteenkin ajatellut majoittua, jos mahtuu.) Olin varttia vaille kaksi oven takana ja albergue avautui klo kaksi eli 14. Päivän kävelysaldoksi tuohon saakka tuli 24,5 km. Näin tällä kunnolla ihan sopiva matka ensimmäiselle päivälle. Etenkin kun tuossa myrskyssä oli hankala pysyä tiellä- tuuli yritti heittää pois.
Kolmantena sain valita petini eli alasängyn tietysti huoneen reunasta. Suihkun ja pyykin jälkeen olen yritellyt lämmitellä itseäni makuupussissa.
Tässä on 10 hengen majoitushuone  Ilmeisesti toisetkin majoitushuoneet ovat samankokoisia,  ja lisäksi yläkerrassa lisävuoteina patjoja lattialla. Siisti paikka kuten edellinenkin. Keittiö pieni, mutta kohtalaisen hyvin varustettu, ei ole vedenkeitintä. Ja ohjeistus hyvä myös paperilla. Kuten että reppuja ei saa laittaa sängylle tai sohville. Tosin täälläkin on patjat ja tyynyt kumisia tai kernisiä tai ainakin sen oloisia helposti putsattavia ja kai myös siksi ötökkävapaita.

Illalla on äitikirkossa klo 19 messu ja pyhiinvaeltajien siunaus, jonka jälkeen läheisessä ravintolassa voi käydä syömässä pyhiinvaeltajien menun.

Tosin oli messu, mutta ei siunausta, koska papilta oli mennyt ääni ja oli flunssaisen oloinen kirkossa. En edes käynyt ulkona syömässä  Vaan sain jonkun jämäruoan täällä.
Kirkossa oli paljon väkeä. Kun kävin hakemassa sellon, sen jälkeen ihmettelin, kun kirkon takaosassa ihmiset olivat jääneet juttelemaan eivätkä poistuneet ulos. Selvisi, kun yritin lähteä tuo syy: rankka kuurosade. 

1 kommentti:

Jaana kirjoitti...

Hienosti olet jaksanut ensimmäisenä päivänä vaeltaa, vaikka vielä olet toipilas vatsataudista. Kiitos päivityksistä, joita on niin mukava lukea ja jakaa siten matkaasi kanssasi. Hyvää huomista päivää!