Olen hiihdellyt kolmesti tällä reissulla Tievalle. Kaksi kertaa Saariselältä edestakaisin ja yhden kerran Kiilopäältä lastenlasten kera. Tänään taas tein tuon noin 25 kilometrin edestakaisen hiihdon. Söin lounassopan Tievalla ja juttelin hiihtäjien kanssa. Olen kohdannut siellä monta tuttua. Ja tietysti Anna-Liisan! joka hiihtää huolimatta käsionnettomuudesta.
Kun olimme lasten kanssa, lounassoppa oli loppu, mutta vielä löytyi jämiä silloin, jotka saimme maksutta. Ja tytöt saivat maittavan aterian. Kiitos Inka. Tänään ehdin hyvissä ajoin sopalle, vaikka pysähdyin matkalla juttelemaan hiihtäjien kanssa, siis tottakai, koska se kuuluu tähän hommaan.
Lähdin hiihtelemään takaisin kahden maissa. Tunnissa olin myötätuulen ansiosta Laanilassa, jossa tapasin tytöt, jotka olivat sinne hiihdelleet keskenään. Nautimme eväät taas pihakeinussa.
Illalla Saariselän kappelilla oli Hiljaisuuden tiet aiheella Jari Salokanteleen musiikkia, virsiä, sekä raamatuntekstejä ja rukousta.
Tievatupa sijaitsee 12 km matkan päässä Saariselän tunturikylästä. Sinne on helppo hiihdellä, mutta lähes perille pääsee Skibussilla tai lentokenttäbussilla Kiilopään tien varteen, josta on noin 700 metriä bussipysäkiltä.
Tievalta pääsee talvisin valaistuille hiihtoreiteille, syksyisin ja kesäisin vaelluslomille Urho Kekkosen kansallispuistoon. Valaistulle ladulle pääsee suoraan Tievatuvan pihasta. Latureitiltä löytyy useita päivätupia ja nuotiopaikkoja. Lähilatujen loivat mäet sopivat myös pienille hiihtäjille ja meille mummoille. Tievatuvan pihasta lähtevät ladut huolletaan päivittäin.
Tievatuvalta pääsee helposti hyville vaellusreiteille. Kiilopäällä ja Saariselällä on erimittaisia luontopolkuja, joilla on helppo kävellä ja tutustua luontoon.
2 kommenttia:
Ihana kertomus.
Puikoillanikin: Tuo yllätysmuusikko oli päivän ohjelman pelastus.
Lähetä kommentti