Makroviikko # 60: PITKÄÄ NENÄÄ

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE:

PITKÄ

MYÖS TEEMAEXTRASSA KÄSITELLÄÄN SAMAA AIHETTA!

Ähäkutti!

550 metriä lankaa.

Kirjavat junasukat

Tänään sain valmiiksi kirjavat junasukat. Langan ostin Unkarista, mutta se on italialaista Mondialin Ciao konepestävää lankaa, 75 % villaa Lana Vergine Merino (100 gramman kerässä 420 metriä). Neuloin 2,75 numeron puikoilla. Sukat painavat 28 grammaa.

Aamulla lähdin keskussairaalaan silmäpolille puolivuotistutkimuksiin. Kun piti tehdä väriainetutkimus, niin jostain syystä menin valkeaksi, laitettiin lepoon ja jouduin vielä päivystykseenkin lepoon. Silmien väriainetutkimus jäi, mutta muut tärkeät tutkimukset kerittiin sentään silmäpolilla tehdä. Päivystyksessä tutkittiin ja onneksi pääsin sentään jo yöksi kotiin, kun mies haki. Rippikoulun pito tältä päivältä jäi minun osaltani toisille.

Uusi päivystyspaikka on hieno ja systeemit pelasivat aika hyvin. Akuutti24-päivystyksessä sairaanhoitaja arvioi hoidon tarpeen ja kiireellisyyden. Välitöntä päivystyshoitoa tarvitsevat potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolla. Ilmoittautumisluukulle sairaanhoitajan pakeille pääsin heti ja samantien ohjattiin laboratorioon ja sitten lepoon. Lepotilat olivat kuuden hengen huoneita, joihin ei käytäviltä kuulunut melua. Toki laitteet melusivat senkin edestä ja hieman toisetkin potilaat, joten nukkumisesta ei ainakaan tullut mitään. Sainpahan sentään lueskella lehtiä ja neuloin nuo sukatkin loppuun siellä.

Sana tälle päivälle: "Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää." (5. Mooseksen kirja 31:8)

Puutarhan ja pihan kukkaloistoa

Kaikki, lähes kaikki pensaat ja puut ovat kukassa nyt, kun on tullut lämmintä. Tänään vielä illallakin kahdeksan jälkeen oli 22 astetta. Ruoho on kasvanut niin paljon, että sitä on pitänyt jo ajella lyhyemmäksi. Tietysti vanha ruohonleikkukonekin sanoi hyvästit ainakin viikoksi. Se nimittäin ei suostunut käynnistymään ja pääsi huoltokorjaamolle tutkittavaksi. Niinpä mies hankki toisen vanhan tilalle ja on saanutkin kävellä aikamoisia askelmääriä nurmikolla.

 

Metsämansikat kukkivat ja varmaan myös tänä vuonna juhannuksen tietämillä saanee ensimmäiset maistiaiset.

 Kirsikkaluumu tuoksuu kauas ja on täydessä kukassa, ja jo hieman kukkien terälehdet tippuilevat maahan.

Kirsikkaluumun oksilla oli muutama tällainen öttiäinen. Mikähän lienee? Olisiko kultakuoriainen?

 Heinikkoon oli kylväytynyt orvokkeja.

 Kriikunat kukkivat myös.

 

 Tuomen tuoksussa tein pihalla risutushommia.

Oksasilppua eli haketta kannoin sitten muutaman vuoden ikäisen kuusiaidan juurelle.

 Myös vaahteroissa oli paljon surisijoita eli mehiläisiä.

 Yhdessä kukkapenkissä on kevätvuohenjuurta, tulppaaneja, narsisseja ja helmililjoja.

 Toisessa kukkapenkissä helmilijat ovat levinneet hyvin ja narsissitkin vielä ovat kukassa.

Kävin kaupassa ja siellä parkkipaikalla oli tällainen erikoisen näköinen auto.

MV # 118: VESI

Avanto

Juomakelpoista raikasta vettä Lapin purossa, johon oli myös virkistävää kastautua kahdenkymmenen asteen pakkasessa.
Ps. Lumi ja jääkin ovat vettä!

Liputuspäivä tänäänkin

Tänään on ollut kummipojan konfirmaatio, mutta kun se on ollut toisella puolella armasta isänmaatamme, niin en päässytkään, koska olin vaihteeksi töissä. Hyvän Jumalan siunausta hänelle hänen juhlapäivänään!

Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina eli tänään. Kaatuneitten muistopäivän viettäminen sai alkunsa huhtikuussa 1940 pidetystä piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi.  Päivään on aiempina vuosina kuulunut pääjuhla sekä paikallisia muistotilaisuuksia jumalanpalveluksineen ja sankarihaudoilla käynteineen. Vuodesta 1993 lähtien sankarivainajien muiston kunnioittamisessa on keskitytty kunniakäynteihin sankarihaudoilla. Vakiintunut liputuspäivä Kaatuneitten muistopäivä on ollut vuodesta 1977 lähtien. 

Niinpä minäkin olin laskemassa seppelettä messun jälkeen niin sankarihaudoille kuin Karjalaan jääneiden muistomerkille. Sen jälkeen oli vielä kähvitilaisuus puheineen ja mieskuoron esityksineen. Mukana tilaisuudessa oli enää yksi ainoa sotaveteraani (se paikkakunnan ainoa, joka vielä pystyi liikkumaan).

Kotiintullessa tuli hyvä ruoantuoksu jo ovelta vastaan: Mies oli tehnyt hyvää kalalaatikkoa ahvenista. Päivä on lämmin muutenkin: mittarissa näkyi olevan parikymmentä astetta ja aurinko paistaa. Pihalla yhä uudet kasvit aloittavat kukintansa - tuntuu, etten perässä keriä kamerani kanssa.

 Kevätvuohenjuuri on aloittanut kukkimisensa.

 Sammalleimu suikertelee pitkin reunuskiviä.

Kielotkin avaavat nuppujaan kuten kalliokielotkin piharinteellä.

Lauantaileipomuksia: raparperipiirakkaa, pullia ja sämpylöitä

Tein pullapohjaan raparperipiirakat. Piirakan täytteeseen tuli noin kymmenkunta raparperinvartta paloina ja kiehautettuna tilkassa vettä, lisäsin puoli ruokalusikallista perunajauhoja tilkassa kylmää vettä sekaan sekä 3/4 desiä sokeria ja ruokalusikallisen kanelia. Päälle ripottelin seoksen, jossa oli 100 grammaa laktoositonta margariinia, 2 desiä kaurahiutaleita, desi sokeria ja desi vehnäjauhoja. Nuo määrät siis kahteen pyöreään vuoalliseen piirakkaa. Piirakat paistoin noin 12 minuuttia 225 asteessa.

Leivoin pitkästä aikaa pullaa. Tein korvapuusteja ja voisilmäpullia (siis laktoosittomia margariinisilmäpullia!) ja tietysti sämpylöitä, tällä kertaa porkkanasämpylöitä. Sämpylöissä oli porkkanasosetta, kaurahiutaleita ja Oululaisen puurosekoitusta vehnäjauhojen, veden, suolan, hunajan, hiivan ja öljyn lisäksi. Mitään leivonnaista en voidellut millään.

Lauantai kului niin kuin monesti hautaansiunaamisessa. Tällä kertaa muistotilaisuus oli siirretty toiselle paikkakunnalle, joten oli vain siunaaminen. Päivä kyllä kului muuten nopeasti taas sunnuntain messun ja puheen valmistamisessa.

Meillä kylvettiin kokeiluporkkanaa:  Daucus carota ssp sativus  Purple Haze  on aikainen kesäporkkana. Se on ensimmäinen hybridi villistä violetista porkkanasta. Sen kuori violetti, mutta sisus tutun oranssinpunainen.  Nantes-tyyppinen,  maukas, voimakaskasvuinen. Se sopii hyvin salaatteihin, wokkiin, raasteeksi ja mehuksi.

Viime kesänä oli kasvimaalla kasvamassa raidallista punajuuria. Se oli siitä hyvää, ettei värjännyt muita ruoka-aineita niin paljon kuin normaali punajuuri ja maistui myös makeammalta. Niinpä kasvatamme sitä punavalkoraidallista ”polkkaporsasjunajuurta” tänäkin vuonna.

 Kirveli, keräsalaatti ja persilja ovat saaneet nekin omat rivinsä kasvimaahan.Pihalla ja puutarhassa alkaa olla kastelullekin jo työtä: viiniköynnöksetkin tarvitsevat tähän aikaan vuodesta vettä.

Vuosikampa # 11: VIHREÄÄ

 Tässä tämä seurantakohde marjaomena vihertymässä. Koivu taustalla kyllä on jo isohkoissa lehdissä ja ruoho (ja sammal ja vuohenputki) viheriöi.

Marjaomenan lehtiä ja kukkanuppuja.

 Tulppaanit ovat avautumassa ja helmihyasintit ovat kukkineet jo pitkään marjaomenan juurella.

 Apilakin viheriöi.

 Päärynän nuppukin on vielä vihreänä.

Humala on aina vihreä.