Tänään on vietetty pyhäinpäivää. Pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä sekä kaikkien
uskovien vainajien päivä. Suomessa päivää on vuodesta 1772 asti vietetty
viikonloppuna: ensin sunnuntaina ja vuodesta 1955 lähtien lauantaina,
joka ajoittuu lokakuun lopun ja marraskuun kuudennen päivän välille. Vuonna 1967 juhlan nimi vaihtui pyhäinmiestenpäivästä nykyiseen muotoonsa .
Pyhäinmiestenpäivää eli marttyyríen ja veritodistajien muistoa oli kristillinen kirkko viettänyt jo yli tuhannen vuoden ajan marraskuun ensimmäisenä päivänä. Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä.
Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että
muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain
kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen
näkymättömästä pyhien yhteydestä. Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä. Kristilliseen pyhäinpäivään kuuluu vainajien muistelun lisäksi myös
toivo, sillä kuolema ei merkitse loppua, vaan ikuista elämää Kristuksen
tuomassa valkeudessa, josta pyhäinpäivän kynttilöidenkin ajatellaan
muistuttavan.
Myös veimme haudalle kynttilät.
Raamatun sana tänään: Jeesus sanoo:"Autuaita ovat hengessään köyhät,sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen." (Matteus 5:3-4)
Kävimme pienen hienon miehen 5-vuotissynttäreillä, joita juhlittiin tänään. Hän oli toivonut kakkuunsa pääkallon kuvan. Juhlissa oli mm. kuva-arvoituksia, joita serkkupoika piirteli ja tietokilpailukin. Ja paljon maukasta syötävää niin aikuisille vieraille kuin pienemmillekin.
Sen jälkeen lähdimme juhlimaan miehen veljen ja tämän vaimon kultahääpäivää. Oli mukavaa yhdessä muistella vanhoja aikoja.