Vaelluskertomuksia Caminolta

Olen lueskellut viime aikoina käsiini saamia vaelluskertomuksia  matkoista Santiago de Compostelaan. On mukava kertailla tuota vaellusta myös omasta vanhasta blogistani ja vertailla eri kertojien eri näkökulmasta ja erilaisin painotuksin kirjoittamia vaelluskokemuksia omiini.

Tämä Anneli Myllärin toinen vaelluskirja Kolme reittiä Santiagoon (2012 ilmestynyt) kertoo karun selkeästi matkan vaivoista ja hankaluuksista, mitä voi tulla eteen vaeltaessa muita reittejä Santiago de Compostelaan kuin perinteistä ranskalaista reittiä eli Camino el Frances'ia. Anneli Mylläri ja miehensä Olli olivat vaeltaneet muutama vuosi aikaisemmin ranskalaisen reitin ja nyt kutkutti uudelleen lähtö vaellukselle, mutta sama reitti ei kiinnostanut sen suuren vaeltajamäärän vuoksi. Niinpä he päättivät aloittaa matkansa maaliskuussa 2009 jo Ranskan keskiylängöltä Le Puy'stä. Matka alkaa  ja jatkuu Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla. He lähtivät liikkeelle lopputalvesta, jolloin oli vielä viileää, ehkä liiankin viileää matkantekoon. Myös matkareitillä ei ollut kovinkaan tiheästi refugioita. Loppujen lopuksi he yöpyivät hostelleissa tai hotelleissa miltei koko matkan. Heillä jäi kesken tuo Ranskan osuus ja he aloittivat uudelleen Espanjan puolelta kulkemalla pohjoista reittiä. Sekin oli vaativa ja huonosti merkitty. Loppujen lopuksi he kävelivät englantilaisen reitin Santiago de Compostelaan. Vaellusmatkan aikana he harmittelivat toisinaan, ettei montaakaan vaeltajaa näkynyt koko reitillä.

Tätinä taipaleella: erilainen vaellus Santiago de Compostelaan" -matkakirjan tekijät ovat eläkeläisiä, noin hieman yli kuusikymppiset Liisa Jäppinen ja Pirkko Vekkeli. Matkan he kulkivat neljässä osassa noin vuoden välein parisen viikkoa kerrallaan yöpyen usein myös hostelleissa mukavuuden vuoksi. Etukäteissuunnitelman mukaan heillä oli paikasta toiseen erittäin joustava aikataulu ja lyhyehköt päivämatkat. He kulkivat hitaasti, pysähtyivät ihmettelemään ja ihastelemaan näkemäänsä. He kulkivat matkan pilke silmäkulmassa ja nautiskellen. Kirjassa on  kerrottu päiväkirjamaisesti hauskoja kommelluksia. He kuvittivat myös piirroksin kirjaansa. Heistä toisella oli jopa espanjan kielen taito hallussa, joten se helpotti matkantekoa.
Luin tuon kirjan ensimmäisen kerran noin vuosi sitten.

 

Susanna Linna kirjassaan Simpukankuorelta kotiin: matkani Santiago de Compostelaan kuvaa 33 päivää kestäneen ja lähes 800 km pitkän pyhiinvaelluksen päivä päivältä.  Samalla se kertoo ystävän löytymisestä. Susanna Linna ei kerro paljoakaan itsestään, vaan matkasta päiväkirjamaisesti, mielenkiintoisesti ja rehellisesti niin ilon kuin tuskankin hetkistä. Matkan aikana hän tutustuu muutamiin kanssakulkijoihin, joista tulee ns. pyhiinvaellusperhe.
Niin tässä teoksessa kuin useimmissa muissakin on mukana hyvä varustelista Caminolle.
"Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle" (Palmi 84:6) oli Linnan alkusivulla yhtenä mottona.
Tämän kirjan olin lueskellut aikaisemmin ennen ensimmäistä vaellustani. Nyt oli hyvä kertailla matkaa tarkkojen paikkakuvausten perusteella.

Kari Selénin kirja Simpukan tähden tuo kulttuurihistoriallisen katsauksen tähän matkaan. Historiantutkija Selén lähti noin 750 kilometrin vaellukselle vuonna 2002 yhdistämällä patikoimisen, kulttuurihistorian ja etäisyyden ottamisen vuodesta toiseen toistuvasta arkipäivästä.
Hän joutui keskeyttämään vaelluksen 400 kilometrin jälkeen jalan rasitusvamman vuoksi ja jatkoi sitten jäljelle jääneen loppumatkan seuraavana vuonna. Mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa tarinaa on kirjassa alueen historiasta, paikallisista pikkukylistä, nähtävyyksistä ja vaeltajista eri puolilta maailmaa.Ja paljon pohdintaa.
Myös tämän Sélenin kirjan luin ennen edellistä vaellustani.

Vieläkin voi hiihtää

Viikko sitten maanantaina oli latu pöpperöinen, mutta sitten keskiviikkona sainkin hiihtää aivan juuri aurattua latu-uraa latukoneen perässä. Edellisenä yönä oli sadellut hieman lunta, joten oli hyvä tehdä hiihtoura kuntoon. 

Vielä lauantaina ja tällä viikollakin tänään on ollut mahdollista hiihtää tuolla vaellusreitillä. Tänään oli valitettavasti, onneksi vasta kuitenkin ensimmäistä kertaa, tuolla osuudella joku kulkenut ison koiran kera ja vielä perinteisen latua pitkin! Latu oli jo muutenkin aika pehmeä. 
Pohdituttaa, miten Finlandia-hiihdon järjestäjät saavat kunnon ladut tuhansille hiihtäjille kestämään tulevan viikonloppuna. Nyt jo on tänään annettu varoitus, ettei kannata lähteä hiihtämään hyvillä suksilla niille laduille. Lisäksi hiihtomatkoja on lyhennetty normaalista pituudesta.

Torstaina lähdin hakemaan pikkusiskon meille kävellen. Kun pääsin hänen kotiinsa, niin isoveli odotteli vielä kuljetusta eskariin, vaan sitä ei tullutkaan - taxi olikin unohtanut hänet. Niinpä lähdimme kävelemään meille hakemaan autoa. Matkalla älysin soittaa miehelle, että tule vastaan autolla, jotta saamme nopeammin isonveljen eskariin. Pappa tulikin pian ja niin saatoimme pikkusiskon kanssa isonveljen eskariinsa ihan sisälle asti. Näimmepä mekin eskarin!
Lähdimme siitä pikkusiskon kanssa humputtelemaan kaupunkiin asti eli sovittamaan retkeilykauppaan vaelluskenkiä. Kun sovittelin niitä, sillä aikaa myyjä ohjasi pikkusiskon kokeilemaan pilkkejä. Neitosella oli hauskaa kokeillessaan ja uitellessaan ja katsellessaan erilaisia syöttejä. En vain vielä löytänyt sopivia jalkineita.
Perjantaina vietimme ystävänpäivää pikkusiskon kanssa myös eläkeläisten eli entisten työtovereiden tapaamisessa. Reissaamista on viikolla meillä riittänyt.

Illansuussa  perjantaina lähdin ajelemaan pitkälle reissulle eli ystävänpäivänä oli myös kaste. Kylläpä vanhemmat ja kummit muistavat sen vuoksi hyvin kastepäivän. Kastetoimituksen jälkeen saimme nauttia juhlapöydän antimista kastettua lukuunottamatta. Hänelle riittivät äidin eväät!

"Kasteen kirkas vesi on niin kuin lähde pohjaton,
siinä virtaa siunaten armo Herran Jeesuksen.
Kastemaljan äärellä, Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen, seuraajaksi Jeesuksen.

 Joka aamu uudestaan omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään tahtoasi täyttämään..
Kuolemallaan Herramme pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan meidät armoon avaraan."

(Virsi 219) 

Sunnuntaikin oli taas työpäivä. Pyhän nimi oli Septuagesimasunnuntai ja se merkitsee latinasta suomennettuna, että pääsiäiseen on seitsemänkymmentä päivää. Pyhäpäivän aiheena oli ansaitsematon armo. Puhuinkin saarnassani siitä, että tämän pyhän nimi ”Ansaitsematon armo” voisi olla hyvin jokaisen sunnuntain nimi, niin keskeinen asia se on uskossamme.

Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni. Tuo tuttu määritelmä.  Sitä on armo, että pelastumme, pääsemme taivaaseen, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Sitä, että saamme syntimme anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden. Taivaaseen pääsy ei ole ihmisen ja Jumalan yhteinen ponnistus, vaan se on yksin Jumalan armoa hänelle, joka turvaa Kristukseen.

Reppu mukaan Santiago de Compostelan vaellukselle

Viikolla kävin etsiskelemässä alennusmyynneistä varusteita vaellukselle. Enpä juuri löytänyt mitään - en ainakaan alennusmyynnistä. Edellisen vaelluksen varusteista osa on vielä kunnossa ja lähtenee mukaan tuohon reppuun.

Muutama vuosi sitten hankittu reppu on Vauden 30+5-litrainen (Bike Alpin Air 30+5), jota on tähän asti käytetty päivävaelluksilla.  Repun saa siis vetoketjuilla viitisen litraa suuremmaksi. Repussa on yksi iso tila, jonka saa avattua pohjaan asti tarvittaessa välivetoketjulla. Edessä alhaalla on iso tasku - siis tarvittaessa yhteydessä ylös. Tämän alaosan takaseinässä on kaksi verkkotaskua. Ylimpänä repussa on pieni vetoketjullinen tasku, jonka edessä aukko nesteytysjärjestelmä varten.  Sitten edessä sivuvetoketjullinen tasku sekä sen päällä vielä pienehkö tasku. Lisäksi sivuilla on kaksi verkkotaskua esimerkiksi pulloja varten. Lantiovyössä, kummallakin puolella, on vielä pieni vetoketjullinen tasku. Mukana on myös kypäräverkko ja sadesuojus. Selässä on mahdollisuus pituuden säätöön sekä hiostamista ehkäisevä Aeroflex-kantojärjestelmä. Lisäksi hihnoissa on FLASH olkaimet, tarranauhat ja kuminauhat edessä, joihin voinee jotain kiinnittää tarvittaessa. Rintaremmi ja kiristyshihnat sivuilla.
Reppu painaa noin 1,2 kg sadesuojineen. Useat taskut ovat mielestäni hyvä asia, jos vain muistan, missä taskussa mikäkin tavara on. Luulisin, että tällä pärjäisi kuukauden vaeltaa.

Mies arveli kuitenkin, että en saa tuohon reppuun mahtumaan kaikkea tarpeellista. Niinpä hän löysi varastoistaan juomavyön lisätilaksi. Juomavyössä on tilaa kahdelle puolen litran pullolle sekä yksi isompi etutasku ja kaksi pienempää etutaskua. Niihin mahtunevat kamera, kännykkä, eväät ja muistiinpanovälineet sekä tietysti pyhiinvaelluspassi  ja hieman rahaa. Sittenpä ei tarvitse reppua turhan takia ottaa selästä pois.

Vaelluskengät ovat olleet Haltin hyvät popot, mutta ne ovat yhdeksän vuotta vanhat ja paljon käytetyt. Nyt on pakko hankkia uudet. Kävin sovittelemassa parissakin liikkeessä, mutta en osannut vielä päättää, koska en löytänyt optimaalisia. Minulla on leveä jalka ja siksi on vaikea löytää sopivaa naisten mallia. Onko parempi kevyempi ja taipuisampi vai jäykkä ja hieman painavampi malli  - kunnollisista vaelluskengistä.

Å +11

Tämän haasteen tarkoitus on kuvata KIRJAIMIA eli aakkosia! Ainoa sääntö on, ettei kirjaimia saa kuvata kirjoista, lehdistä tms. itsestään selvästä kohteesta. Kirjainten lisäksi pitäisi löytää myös sen viikkonumeron numerot samaan kuvaan!

11.VIIKON KIRJAIN ON Å (+nro11).

Sormukset

Tällä viikolla vietetään rakkausviikkoa ja perjantaina 14.2. on myös ystävänpäivä, joten valokuvatorstain (314) haasteen aiheena on 

rakkaus.

Sormuksissa teksti 4 Moos. 6:24-26. Siinä pyydetään siunausta, varjelusta ja armollisuutta - rakkautta toinen toisillemme!

Sillilautanen

 

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE ON LAUTANEN.

Lautanen on yleensä pyöreä syömä-, tarjoilu- tai koristeastia. Lautasia voi olla kuitenkin monenmuotoisia. Tämä on sillilautanen. Lapsuudenkodissani siinä tarjoiltiin silliä yleensä juhlapäivinä kuten jouluna. Sillihän siihen aikaan ostettiin kokonaisena kaupan sillitynnyristä. Sitä liotettiin ja sitten se leikattiin siisteiksi paloiksi ja aseteltiin tälle sillilautaselle. Joskus sillien päällä oli munahakkelusta, joskus ruohosipulia.

Paloasemalla

Tänään on 112-päivä, mikä on valtakunnallinen hätänumeropäivä, jolloin puhutaan arjen turvallisuudesta ja siitä, miten jokainen voi osaltaan huolehtia turvallisuudesta. Ensimmäisen kerran 112-päivää vietettiin vuonna 1997.

Me kävimme tänään pikkusiskon kanssa paloasemalla perhekerholaisten retkellä. Pääsimme tutustumaan paloautoihin ja ambulansseihin. Näimme miten palomies nopeasti pukeutuu asusteihinsa. Sen täytyy tapahtua alle minuutissa, koska minuutissa pitää olla jo menossa kohti hälytyspaikkaa. Pukeutua voi vielä autossa matkalla palopaikalle, joka harvoin on minuutin päässä paloasemasta.

112-päivänä jaetaan tietoa ja opastetaan ihmisiä toimimaan oikein hätätilanteissa. Meille esitettiin rasvansammutusnäytös. Kattilassa oli rasvaa kuumenemassa esimerkiksi munkinpaistoa varten. Se kuumeni liikaa. Jos rasvaliekkejä yrittää sammuttaa vedellä, niin tuli vain leimahtaa isommaksi, kuten kuvasta näkyy.  Tässä näytteeksi kaadettiin 2 desiä vettä rasvakattilaan, jossa oli 3 desiä rasvaa kuumentunut. Rasvatulihan pitää sammuttaa kattilankannella tai sammutuspeitteeellä, ei missään tapauksessa vedellä.
Näytöksen ohella saimme mukaamme  monenlaisia esitteitä paloturvallisuudesta.

Viime yönä oli satanut nuoskalunta.  Niinpä pääsimme pikkusiskon kanssa lumitöihin, lapioimaan, kolaamaan ja hieman pyörittelemään pallojakin lumiukkoa varten. Sillä aikaa, kun me olimme lumitöissä,  pappa teki maukasta lihakeittoa. Aterian jälkeen päivätorkut maistuivat koko konkkaronkalle.