Keskiviikkona aamulla olin vihdoin ortopedin tutkittavana jalastani. Ortopedi tutki kunnolla jalan ja myös röntgenkuvat. Mm. varpaassa on murtumajälki ja jalassa rasitusvamma. Jotkut sanovat sitä marssimurtumaksi. Tulipa tuolla 700 kilometrin kävelyllä jotain näkyvääkin...
Päkiä on ollut turvoksissa jo yli kuukauden. Löydösten perusteella sain ohjeen pariksi kuukaudeksi välttää astumista vasemmalla jalalla. Siis lepoon jalka kohoasentoon, koska vielä turvotukset lisääntyvät aina kun jalka on alaspäin. Toki saa ja pitääkin liikkua kyynärsauvoilla, mutta vasemmalle jalalle ei saa laittaa painoa. Samat ohjeet olin saanut jo heti yleislääkäriltäkin. Nyt ortopedi osasi tutkia paremmin röntgenkuvan ja vahvisti paranemisennusteen.
Lastenlasten kanssa oli monenlaista touhua pihamaalla. Pappa järjesti serkuksille taitoa vaativaa tekemistä.
Niin kotona kuin mökillä kukkivat juhannusruusut. Sisälläkin niitä on maljakoissa. Mielestäni juuri juhannusruusut ovat kauneimpia ruusuja.
Kun nuoriso lähti keskiviikkona kotiinsa, me lähdimme mökille, kun olimme ensin käyneet kissat hoitelemassa. Saimmekin mökillä lämpimän kauniin iltapäivän ja illan. Ja tietysti saunoimme ja uimme.
Päivänliljat ovat avautumassa.
Mökin pihassa vanamo tuoksui.
Soudin mökkijärven ympäri. Onneksi voi soutaa, vaikkei kävely nyt luonnistakaan. Järveltä oli kiva katsella omaa tonttiakin.
Ulpukoita.
Suopursut vielä kukkivat ja tuoksuivat.
Torstaina jo aamuyöstä alkoi sataa. Jotakin vielä mökillä touhusimme ennen lähtöä kotiin.
Iltapäivällä piti vielä ehtiä kaupunkiin ostamaan uusi tulostin tietokoneeseen, kun vanha sanoutui lähes kymmenen vuoden jälkeen irti tehtävästään. Ja vaikka kuinka puhutaan paperittomasta toimistosta tai yleensä paperittomasta tulostuksesta, niin kyllä tuota kirjoitinta vielä tarvitaan. Ehkä puheissa ja saarnoissa voi jo kohtapuoliin käyttää tablettia tai älykännykkää, mutta en ole vielä siinä vaiheessa. Luotan enemmän paperiin noissa tilanteissa.