Vatut alkavat kypsyä

Samettikukat ovat iloisenvärisiä ja näyttäviäkin omalla paikallaan. Ainoa harmi on, että myös lehtokotilot rakastavat niitä. Ne kerkiävät jopa yhden yön aikana tehdä tuhojaan ja hävittää miltei koko kasvin.

 Ukonkelloja on kotona ja mökillä. Se on vanha perinnekasvi, joka viihtyy valossa ja puolivarjossa.

 

Matalat auringonkukat kukkivat myös jo.

 Kotona puutarthassa alkavat vatut jo kypsyä. Nyt vain pitäisi saada ne jotenkin suojattua kotikoilta ja linnuilta.

Tänään saimme viettää päivää mökillä kummipojan ja kaverinsa ja kummipojan äidin kanssa. Satoi ja paistoi. Oikein hyvä mökki-ilma. Pojat nauttivat uimisesta ja saunomisesta monen moneen kertaan. Sauna olikin lämpimänä tuntikausia. Olipa kiva hyppiä veteen, kun ei heti pohja tullut vastaan. Mökkirantamme on syvä. Veden lämpötila on 21 astetta, joten jaksoimme aikuisetkin uida pitkään.

Sammakonpoikaset hyppivät jo rannalla ja pihassa - nutipäät ovat siis jo kokeneet muodonmuutoksen. Pojat näet innostuivat pikkuisista sammakoista.

Kerkisin tänään  poimia mökin pihasta mustikoitakin ja leivoin tietysti sämpylöitä ja mustikkapiirakoita. Sämpylätaikinan juuren tein jo eilen illalla happanemaan pohjana pakastiemsta vielä löytynyt kurpitsaraaste.

Herukat

  

Makroviikkojen haasteen aiheena on nyt MARJA.

 Herukat alkavat kypsyä. Kohta pääsee hilloamaan ja mehustamaan. Nyt jo voi nautiskella punaherukoiden, mustaherukoiden ja valkoisten viinimarjojen kirpeydestä. Vihreät eivät ole vielä niin kypsiä, että tekisi mieli maistaa.

Pyhiinvaellus on vaellettu 2014 Pamplonasta Santiago de Compostelaan

Pyhän Jaakobin tie eli Camino de Santiago on Ranskan rajalta Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan kulkeva pyhiinvaellusreitti.  Pyhän Jaakobin tien suosituin osuus onkin tämä Ranskan Saint-Jean-Pied-de-Portista Santiago de Compostelaan kulkeva ranskalainen reitti, jota pitkin kuljin.  Vaellukselle voi lähteä myös muualta kuten vaikka Portugalista tai Sevillasta. 

Matkareitti  kulkee monenlaisten seutujen halki kirkolta toiselle ja lopulta katedraalille Santiago de Compostelaan ja jotkut jaksavat vaeltaa vielä rannikolle Finisterraan eli maailmanloppuun.

Pyhän Jaakobin reittiä ei ole pakko taittaa kävellen – jos jalkapatikassa kulkeminen tuntuu vaivalloiselta, voi Santiago de Compostelaan reissata myös polkupyörällä tai hevoskyydillä compostelan saadakseen.

Jotkut kulkevat vain päiväreppujen kanssa ehkä hyvin lyhyitäkin matkoja saadakseen tuntumaa vaellusreittiin.

Pyhiinvaellusreittien päätepiste Santiago de Compostela on Galician maakunnan pääkaupunki ja yksi Euroopan tärkeimmistä kristillisistä keskuksista heti Rooman ja Jerusalemin jälkeen. Santiago de Compostelan vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, joka tunnetaan roomalais-, gootti- ja barokkityylisistä rakennuksistaan. Santiago de Compostelan tärkein nähtävyys on sen keskellä kohoava näyttävä katedraali, jonka kryptassa säilytetään apostoli Jaakobin luita. Vaelluksen suorittaneille Santiago de Compostelan katedraalissa järjestetään päivittäin pyhiinvaeltajien messu, joka on monelle perinteinen päätös patikkaurakalle.

Compostela eli pyhiinvaellustodistus.

Minulle tuo vaelluksen päätöspäivä eli Santiago de Compostelaan saapuminen oli lauantai. Silloin oli messu suitsutusastioineen, samoin seuraavana päivänä eli sunnuntaina. Juhlaa.

Aloitin vaeltamisen Pamplonasta 28.4. ja Santiago de Compostelaan saavuin 24.5. päivää vaille neljän viikon pyhiinvaelluksen jälkeen. Maanantaina 26.5. lähdin kotimatkalle. Kotona selvisi parin päivän kuluttua, että vasen jalkani ei toimi kunnolla. Siihen oli tullut rasitusvamma eli ns. marssimurtuma päkiään ja varpaisiin. Edelleen heinäkuun puolivälissä kuljen kyynärkeppien varassa. Matkalla en tajunnut tuon vamman vakavuutta, koska minulla ei ollut rakkoja, vain vasemman jalan varpaita lähinnä vaelluksen jälkeen kihisytti.. Ja olisin sen ymmärtänyt, en olisi päässyt perille saakka kävellen, vaan matka olisi täytynyt keskeyttää.

Tuo pyhiinvaellusmatka oli minulle matka hiljentymään, hiljaisuuden retriitti. Se oli irtiotto arjesta. Se oli myös kokeilu, miten jaksan vielä tämän ikäisenä vaeltaa pitkän matkan. Kevät Espanjan luonnossa oli myös mielenkiintoista seurattavaa.

Yhä uudelleen haluaisin lähteä pyhiinvaellukselle. Ehkä saan vielä vaeltaa joskus jossakin, vaikkapa lyhyempiä matkoja, kun jalka kuntoutuu, jHs..

Talvikki-sukat

KYH2014-haasteeseen valmistui numero  7:  vaaleanpunaisesta Nallesta Talvikki-mallilla aikuisen naisen sukat. Ne painavat 63 grammaa. Sukat on neulottu 52 silmukalla. Puikoilla on 12, 15, 13 ja 12 silmukkaa. Ensin aina oikeaa eli ensimmäinen kerros oikein, toinen nurin, kolme kertaa.

Sitten varsinainen malli: ensimmäinen puikollinen oikeaa, toinen kolme oikein, kaksi nurin, kolmas puikollinen samoin. neljäs aina oikeaa. Näitä kolme kerrosta,  Ensimmäinen ja neljäs puikollinen aina oikeaa jatkuvasti. Neljäs kerros toisella puikolla: kolme oikein, kaksi nurin, langankierto, kolme oikein yhteen, langankierto, kaksi nurin, langankierto, kolme oikein yhteen, langankierto, kaksi nurin, Kolmas puikko: langankierto, kolme oikein yhteen, langankierto, kaksi nurin, langankierto, kolme oikein yhteen, langankierto, kaksi nurin, kolme oikein. 
Seuraavat kolme kerrosta taas perusneuletta ja aina neljäs on langankierrollinen.
 

Neuloin yhdeksän reikäkerrosta ennen kantapään neulomista, jonka neuloin vain sileää. Sitten taas oli kolmetoista reikäkerrsota ennen kärkipäättelyä. Siirsin kolmannelta puikolta ensimmäisen silmukan toisen puikon loppuun, joten molemmilla 14 silmukkaa. Päättelin ensin vain kuvio- eli päälipuolen ensimmäisellä kerroksella, seuraavilla kaikilla puikoilla kavennukset.

Tahkonpyöritystä

Ukko osti pihalelun, jossa eukko pantiin pyörittämään tahkoa. Mutta eukko määrää kuitenkin tahdin sen mukaan, mistä milloinkin tuulee. Tuo tuuliviiri kiinnitettiin vajan katon reunaan.

KYH2014 numero 3 on nämä sukat.

Lapsen (noin 30 numeroiseen jalkaan) sukat valmistuivat pari päivää sitten metsänvihreästä Nallesta. Tein resorilla koko päällyksen. Neuloin sukat kolmosen puikoilla 48 silmukalla. Sukat painavat 56 grammaa.

 KYH2014 tilanne tänään:
1. Olga-sukat tummansinisestä Nallesta. Aloitettu 1.6.    
 2. Olga-sukat vaaleanpunaisesta ja harmaasta Nallesta raitaisena. Aloitettu 2.6. Valmiit 6.7.
3. Perussukka noin 30 numeroiseen jalkaan tummanvihreästä Nallesta. Aloitettu 3.6. Valmiit 10.7.
4. Keltaisesta Seitsemän veljes -langasta Kerttu-mallin sukat. Aloitettu 4.6.   Valmiit 21.6.
5. Junasukat vaaleanpunaisesta pikkusisko-langasta. Aloitettu 5.6. Valmiit 6.6.
 6. Junasukat vihreästä pikkusisko-langasta. Aloitettu 6.6. Valmiit 7.6.
 7. Vaaleanpunaisesta Nallesta Talvikki-mallilla aikuisen naisen sukat. Aloitettu 7.6.
 8. Punaisesta Taika-Nallesta 30 numeron jalkaan sukat. Aloitettu 8.6. Valmiit 5.7.
 9. Lilasta ja tummanlilasta Seiskaveikasta raitasukat 30 numeron jalkaan. Aloitettu 9.6. Valmiit 10.6.
10. Sinisestä ja punaisesta Seiskaveikasta raitasukat 34 numeron jalkaan. Aloitettu 10.6.  Valmiit 30.6.
11. Kakkosen puikoilla punakeltakirjavasta Tico-ticosta junasukat. Aloitettu 11.6. Valmiit 16.6.
12. Jämälanka-Nallesta junasukat kolmosen puikoilla. Aloitettu 12.6. Valmiit 3.7.
13. Jämälanka Seiskaveikasta 3,5 numeron puikoilla 34 numeron sukat. Aloitettu 13.6. Valmiit 2.7.
14. Farkunsinisestä Seitsemän veljes -langasta 39 numeron Kerttu-sukat. Aloitettu 14.6. Valmiit 18.6.
15. Punaisesta Nostalgia-langasta 34 numeron sukat. Aloitettu 15.6.
16. Pinkistä Nallesta sukat. Aloitettu 16.6.
17. Keltaisesta Nallesta sukat. Aloitettu 17.6.
18. Sinisestä Kotikulta sukkalangasta valepalmikkosukat. Aloitettu 18.6. Valmiit 23.6.
19. Mustasta Nostalgia-langasta sukat. Aloitettu 19.6. Valmiit 29.6.
20. Punaisesta Woolista junasukat. Aloitettu 20.6. Valmiit 28.6.

Lapsenlapset vanhempineen tulivat eilen. Isommat heistä innostuivat heti piirtelemään. Viisituotias  piirsi itsensä ja veljensä ison isolle paperille. Tästä saisi komean taulun seinälle.

 Jasmike kukkii ja tuoksuu pihalla. Vanhaa jasmiketta voi hyvin leikata.Se kannattaa leikata harventamalla keskeltä tyveä myöten vanhimpia paksumpia oksia. Ehkä noin kolmasosan kerralla varhain keväällä tai nyt heti kukinnnan jälkeen. Jos oksia vain typistää, niin pensaasta tulee ruman näköinen. Niukasti tyviversoja kasvattavat. kuten syreeni ja jasmike kannattaa harventaa kasvin viidennestä  ikävuodesta lähtien.Harventamalla kasvi pysyy jatkuvasti tuuheana ja elinvoimaisena.

 Kurjenkellot ovat ihastuttavia kellokasveja.

Verenpisarat ovat kymmenkunta vuotta vanhoinakin runsaasti kukkivia.

Työpäivä oli vaihteeksi. Viikko sitten oli tuhkauurnan siunaus ja samoin tänään. Nyt tuo tuhka oli tuhkansirotteluastiassa, josta se siunauksen jälkeen siroteltiin hautausmaan tuhkansirottelualueelle. Arkkuhautauskin tänään oli siunaus hautausmaalla. Kerrankin oli hautajaisissa miesylivoima: kaikki muut osallistujat olivat miehiä niin haudalla kuin muistotilaisuudessakin paitsi pappi.Olipa taas erilainen toimituspäivä, yhteensä viisi eri tapahtumaa. 
 Ensimmäisessä ruokatilaisuudessa sain alkuruoan, toisessa pääruoan ja kolmannessa kahvit (teen). Koko päivä kyllä hurahtikin...  Juicen laulun mukaan "...ja pappi sai taas kahvia juodakseen" ei sentään toteutunut...

Villi vaellus

Kuultuaan että olen ollut pyhiinvaelluksella Espanjassa, työtoveri suositteli luettavakseni Cheryl Strayedin kirjaa Villi Vaellus. Kylläpä kannatti lukea tuo, Elin siinä kertojan mukana. Strayed kertoo omakohtaisesta selviytymistarinastaan. Hän kertoo rehellisesti pitkän vaelluksen vaivoista ja iloista ja myös vaelluksen tuomasta vahvuudesta sekä samalla elämänhistoriastaan.

Lähtökohtana on totaalinen yksinäisyys: Äiti kuolee, avioliitto hajoaa ja muu lapsuuden perhe hajaantuu. Hän kokeilee kaikenlaista. Sitten hän kerran saa käsiinsä kirjan, joka kertoo tuosta Meksikosta Kanadaan kulkevasta vaellusreitistä ja päättää lähteä kulkemaan sitä 100 päivää. Aika huonosti valmistautuneena, tietämättä paljoakaan reitistä, hän lähtee mahtavan ison rinkan kanssa matkaan. 

Tuo vaellusreitti on todella paljon vaativampi kuin camino Ranskan rajalta Santiago de Compostelaan. PCT eli The Pacific Crest Trail on tuo vaellusreitti 2650 kilometriä Meksikosta Kanadaan.

Sitä pitkin Cheryl käveli Mojaven aavikolta Oregoniin Washingtonin rajalle 1770 kilometriä yksin. Jaloissa rakot ja ruvet, naarmut ja nirhaumat, huolimatta uupumuksesta ja niukkuudesta,  kylmyydestä ja kuumuudesta, tylsyydestä ja tuskasta, janosta ja nälästä, ja musertavista muistoista hän käveli tuota polkua, vaellusta vuoristoisessa maastossa, ylös ja alas vuorenrinteitä, lumen ja jään keskellä sekä paahtavassa helteessä. 

Nautin tuon kirjan lukemisesta ja eläydyin mukaan. En vain enää itse pysty kulkemaan tuollaista reittiä enkä edes paljon helpompaakaan muuten kuin mielikuvissani.

.

Iloisia uutisia

 Jalopähkämöt ovat alkaneet kukkia mökin pihassa. Jalopähkämö viihtyy mieluiten puolivarjoisella mutta myös aurinkoisella kasvupaikalla, jos kasvualusta on tuore ja runsasravinteinen. Se on vanhanajan perenna eikä ole erityisen vaativa kasvupaikan suhteen.

 Varjoliljat kukkivat myös parhaillaan. Sopiva kasvupakka on samantapainen kuin jalopähkämöllakin. Kukat muistuttavat turbaania.

 

 

Tänään on ollut varsinainen uimapäivä. Kohta menen viidettä kertaa uimaan. Veden lämpötilakin on ainakin 22 astetta.

Saimme myös ystävän vierailun mökille. Ilo oli tavata pitkästä aikaa ja kuulla kuulumisia.

Metsässä kävimme etsimässä mustikoita ja kantarelleja. Olipa kyynärkeppien kanssa taiteilemista... Mustikat eivät ole ihan vielä ihan poimurikypsiä.  Kantarellit ovat myös vielä aika pieniä.

Juhlapäivä: Saimme tiedon, että nuorin lapsenlapsi, pikkuveli, pääsi jo kotiin sairaalasta. Iloiten siitä kiitetään Taivaan Isää.

 

"Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan.
Jumala meitä kutsuu ja kantaa voimallaan.
Milloinkaan ei hän hylkää, lastensa kanssa hän on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton."

(Virsi 499:2)

P.S. Tämä oli tuhannes kirjoitus tässä blogissa.