Viidakonvihreääkin

 

 Makrotexin tämän viikon aihe on VIHREÄ.

 Puutarhassa on kasvanut kolmenlaisia viinirypäleitä. Nämä vihreät korjataan jo pois, kun ne kypsyivät ensimmäisinä.

 Antonovkaa.

 

Kaikki tomaatit eivät ole vielä kypsyneeet.

Tässä sukanalussa (KyJy2014 numero 12) on viidakonvihreää eli langan nimi on Viidakko.

Viidakkosukat

KyJy2014 yhdennettoista sukat valmistuivat tänään. Tätä Seitsemän Veljeksen maastosävyistä Viidakkoa, uutuuslankaa oli mukava neuloa, kun ei tarvitse välittää langan värienvaihtokohdista sen enempää. Neuloin nämä naisen  38 numeron jalkaan sopiviksi ihan perusmallilla, vain resori seurasi jalkaterään asti päälisosassa. Sukat painavat 96 grammaa. Neuloin ne 48 silmukalla 3,5 numeron puikoilla.

Korian ABC:lla on Novitan lankamyymälä, jossa ystävä kävi ohikulkumatkallaan ja toi minulle toista kiloa lankoja, siis kilolankoja. Toki tuossakin kerässä oli muutama katkos langassa, mutta ei se paljoa haitannut. Aloitinkin  neuloa toisella mallilla samanlaisesta langasta jo seuraavia sukkia KyJy2014 numero 12.

"Meillä on aika makea lato"

Tänään saimme olla mukana Luomaniemen toimintakeskuksen  siunaus- ja käyttöönottomessussa ja juhlassa. Väkeä oli niin paljon kuin saliin ja eteiseen mahtui, yli 250 henkeä.

Siiri Maria Pekkala (k.17.4.1956) lahjoitti testamentillaan Luomaniemen tilan seurakunnalle seurakuntalaisten käyttöön. Seurakunta päätti ottaa lahjoituksen vastaan keväällä 1956. Sen jälkeen Luomaniemi on palvellut seurakuntaa leirikeskuksena.

Alkuperäinen testamentattu rakennus ehti olla vuosia lähinnä nuorison käytössä leirikeskuksena. Sitten Luomaniemeen rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla uusi päärakennus. jossa oli tilaa majoittumiseen ja monenlaisiin aktiviteetteihin. Se palvelikin vuosia seurakuntaa erilaisten leirien ja tapahtumien pitopaikkana. Vähitellen rakennus kuitenkin rapistui niin päältä kuin sisältäkin. Käyttöä vaikeuttivat myös ilmiselvät kosteusongelmat. Niinpä lopulta rakennus purettiin ja tilalle rakennettiin uusi Luomaniemen toimintakeskus.

Toimintakeskuksen suunnittelu käynnistettiin 2012 loppuvuodesta. Toukokuussa 2013 purettiin vanha majoitusrakennus. Rakentamien aloitettiin 2013 kesäkuussa ja kaikki oli valmista kesäkuussa 2014, jolloin juhannuksen jälkeen pidettiin jo ensimmäinen rippikoululeiri.

Vaalea rakennus on Luomaniemen Wanha, Pekkalan aikainen rakennus, nyt tosin myös korjattuna. Keltainen on sitten niitä Wanhan aputiloja kuten aikoinaan oli pihapiirissä lato ja muita säilytystiloja. Keltainen on nykyinen päärakennus ja  erillisessä rakennuksessa on ruokala. Niinpä nuoret olivat riparilla nimittäneet tätä päärakennusta ladoksi: "Meillä on aika makea lato." 

Kun seurakunnat pitävät monenlaisia erityisripareita, niin täällä voisi sanoa olevan hotelliripari. Kuulemma ainoastaan aamiaiselta puuttivat pekoni ja nakit ;) Kelpaa siis röyhistää rintaa,  kertoi nuorisonohjaaja.

Nyt tämä uusi rakennus on tarkoitettu kaikille, vauvoista vaariin ja monenlaisiin tapahtumiin ja majoituksiin. Samaan aikaan näet mahtuu tiloissa toimimaan toisiaan häiritsemättä kolmekin eri tyyppistä tapahtumaa.

Jumalanpalveluksessa ehtoollistakin jaettiin neljässä eri paikassa.

"Soi kunniaksi Luojan nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan."

(Virsi 462:1)

Majoitusosan jokainen huone on nimetty Raamatun henkilöiden mukaan, toinen siipi Vanhan Testamentin, toinen Uuden Testamentin henkilöiden mukaan. Jokaisessa huoneessa on sisustustaulu, jossa on kyseiseen henkilöön liittyvä teksti. Tässä Pietarin huoneessa teksti on Pietarin sanat: "Herra kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat"  raamatunkohtineen.

 Sisääntuloaulassa on päiväkerholaisten valmistama puu.

Illansuussa lähdimme sukumme jokasunnuntaiseen tapahtumaan eli lentopallonpeluuseen. Peliä ennen miehet leikkasivat lentopallokentän ympäristön heinän.

Pystyin pelaamaan ensimmäistä kertaa yli kolmeen kuukauteen lentopalloa. Oli mukavaa olla mukana pelaamassa kentällä eikä enää penkillä kentän vieressä sukkaa neulomassa.

Omenapäivä

Omenapäivä tänäänkin. Kolme mehumaijallista keitin omenahilloa. Osa hilloista meneekin Missiokaupan tarpeisiin. Otimme pari omenapuuta jälleen tyhjiksi. Paljon oli jo niissäkin maahan tippuneita, vaikka päivittäin kävin niiden alustat poimimassa.

Vielä on tämä iso omenapuu odottamassa tyhjennystä niin puun alta kuin oksilta. Onneksi muutamat naapurit sentään hakevat hieman ja säilövät. Tosi harva viitsii tai haluaa säilöä omenoita tai edes laittaa niistä ruokaa, vaikka saisi ilmaiseksi omenoita.

Hillojen ohella kuivaamme myös omenoita päärynöiden ja luumujen lisäksi. Omenansiivuttajalla on helppo siivuttaa nopeasti omenat kasviskuivuriin.

 Olemme jo maistelleet kriikunoita. Onneksi ne eivät ole vielä aivan kypsiä.

Piakkoin puutarhassa kypsyvät myös viinirypäleet. Korjasin jo kaikki vihreät rypäleet pois. Nyt on jäljellä vielä paria lajia tummia. Tänä vuonna rypäleistäkin tulee hyvä sato.

"Rakas taivaallinen Isä. Kiitämme sinua maailmasta, jonka olet luonut, kiitämme sen kauneudesta. Kiitämme kasveista, eläimistä ja ihmisistä. Kiitos, että sinä rakastit tätä maailmaa niin paljon, että lähetit luoksemme oman Poikasi. Auta meitä pitämään huolta lahjoista, jotka olet meille antanut. Aamen"

Karhunvadelma-omenahillo mehumaijalla

Mökillä eilen aloitettu halkokatos valmistui tänään vajan päätyyn ja polttopuita jo laitettiin paikoilleen. Puolet alasta tullee olemaan kuiville ja puolet tuoreille polttopuille. Suunnittelimme, että pitänee kirjoittaa lautaan tieto, kummalla puolella on kuivaa, niin lapsenlapsetkin osaavat hakea puita oikeasta pinosta. Tuo lauta sitten aina sille puolelle, millä on vuorostaan kuivaa puuta.

Päivällä palasimme kotiin ja iltapäivällä otimme omenoita puusta talvisäilöön. Punakanelia oli puussa enemmän kuin luulimmekaan! Tosin osa oli linnunnokkimaa. Kun lintu nokkaisee omenaa, niin omena kohta alkaa mädäntyä nokkaisukohdan ympäriltä.

 Paljon oli hyviäkin. Ne pääsivät banaanilaatikkoihin sanomalehtien väliin.  Myös antonovka-omenat otettiin tänään puusta pois.

Illalla tein hunajalla maustetun omena-mannavispipuuron ja omenapannukakun. Pannukakku on tälläkin kerralla  munaton ja laktoositon. Sidosaineena käytin maitojauhetta.

Iltapäivällä kävimme myös poimimassa karhunvatut, joita oli taas kypsynyt paljon. Tämän päivän hillo tulikin karhunvatuista ja punakanelista. Neljä litraa karhunvattuja ja kuutisen litraa punakanelipaloja (lähinnä puolikkaina kuorineen, siemenineen, kannat ja kukkaperät ja huonot kohdat pois) mehumaijaan lähes tunniksi, koska halusin valuttaa kaiken mahdollisen mehun vatuista. Mies ei tykkää vattujen siemenistä, joten käytän vatuista vain mehun. Omenat hautuivat ylempänä. Sitten omenat sosemyllyyn ja suoraan kiersin omenamassan isoon 10 litran kattilaan, jonne lisäsin myös lopuksi vattumehun. Kiehautin nuo sekoitellen ja lisäsin  lähes 3/4 kiloa sokeria sekä lopuksi pieneen määrään sokeria sekoitetun pussillisen punaista Melatiinia. Keitin pari minuuttia. Hillon teon aikana olivat lasipurkit kiehuneet toisessa isossa kattilassa vedessä ja samoin metallikannet. Huuhdoin ne vielä Atamonilla. Kohtuullisen vähäsokerista kiinteää hilloa tuli toistakymmentä purkillista.

Syksyä mökillä

Lähdimme mökille syystöihin. Mies rakensi vajan päätyyn haloille katoksen. Siihen mahtuu sopivasti kaksi puupinoa vierekkäin kattopellin alle. Sillä aikaa tyhjensin vajan vanhasta roinasta. Kotiin uhohtui pölysuojus, joiten en uskaltanut vajan pohjaa tonkia vielä ulos myyrien takia.

Päivällä kiertelin soutaen järveä. Omassa rannassa venepaikalla rantasammalikossa on iso ampiaispesä, jota vähän taisin liikauttaa veneeseen mennessääni. Tuli hieman kiire soutaa kauemmas...

 Komea maksaruoho alkaa tulla lilanväriseksi.

 Samettikukkia kasvaa pihalla, mutta jonkin verran otin niitä maljakkoonkin.

Illansuussa innostuin paistamaan vohveleita. Taikina on hyvin yksinkertainen: desi ohrajauhoja, 4 desiä vehnäjauhoja, 3 tl leivinjauhetta, 2 teelusikallista vaniljasokeria, loraus öljyä ja vettä niin paljon, että tulee löysähkö taikina.

Päivällä olin jo ruokaa laittaessani (paistoin miehen onkimia ahvenia) samalla paistanut taas omenapiirakan miltei samalla reseptillä kuin aikaisemminkin. Nyt vain vähensin rasvan osuutta, nyt 150 grammaa laktoositonta margariinia entisen 200 gramman sijaan. Omenoitahan tänä syksynä meillä riittää...

Illalla laitoimme lyhtyjä tuikkimaan niin verannalle kuin saunallekin. Löysimme vanhaan öljylyhtyynkin lamppuöljyä.Lämmin ilta taas oli.

Täysikuu

Valokuvatorstaissa  (335. haaste) on tällä viikolla haastesanana on PYÖREÄ.