Tavallinen siunauslauantai

Tavallinen lauantai eli siunauspäivä. Näin aina silloin tällöin. Lauantaihan on tavallisin hautaansiunaamisen päivä maassamme. Tänään se oli juhlavaa vaihteeksi, kun eilen illalla ja viime yönä oli satanut lunta ja maa oli puhtaan valkoinen hautausmaallakin.

Siunaus oli kirkossa, josta sitten arkku kannettiin hautausmaalle.

Arkkuhautauksissa kukat suositellaan laskettavaksi haudalla. Arkkuhautauksessa arkku kannetaan loppusoiton aikana kappelista. Kantajia tarvitaan tavallisesti kuusi. Perinteisen tavan mukaan vainajalle läheisimmät kantajat asettuvat arkun pääpuoleen, toisin sanoen takimmaisiksi. Kantajat asettuvat päällysvaatteissa, mahdollisesti hattu päässä, paikoilleen ja nostavat arkun ilmaan hartian yli vedettyjen liinojen avulla. Arkku kannetaan oven ulkopuolella odottavalle saattovaunulle.

Seurakunnissa, joissa ei ole automaattista kellojensoittoa, suntio soittaa kelloja käsin. Silloin  pappi joutuu opastamaan ja johdattelemaan saaton:  miten kantohihnat laitetaan, millainen ote otetaan kantamaan lähdettäessä hihnoista, miten kuljetetaan saattovaunua, miten toimitaan arkkua hautaan laskettaessa ym.

Ennen kannen nostamista haudan päälle omaiset voivat heittää hautaan kukkia tai kourallisen hiekkaa. Tuhkan, mullan tai hiekan heittäminen arkulle tai hautaan kolme kertaa (Kolme kertaa siksi, että se kuvaa Kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen siunaamista) kourallisesta tiputtaen on kuulunut kristilliseen hautaukseen vanhoista ajoista lähtien. Hiekan heitto kuvaa haudan umpeen luonnin aloittamista ja siten vainajan luovuttamista haudan lepoon. Vanha tapa on ollut, että saattoväki luo haudan umpeen. Nykyisin se on harvoin enää mahdollista, koska haudan seinämiä tukevat rakenteet on ensin nostettava koneella ylös. Haudan peittäminen arkun kannen tasalle on nykyisinkin mahdollista.

Kukat lasketaan haudan päälle asetetulle kannelle. Kun kukkalaitteet on asetettu haudalle, lauletaan virsi. Siunaustilaisuuden lopuksi joku omaisista kutsuu saattoväen muistotilaisuuteen.

Muistojuhlan viettoon perinteisesti on kuulunut yhdessä ateriointi. Juhlapaikalla on muistopöydälle asetettuna vainajan kuva, kynttilä sekä muistoadressit. Usein muistotilaisuuden ohjelmaan liittyy adressien lukeminen, yhteistä laulua, papin puhe, muistosanat, lyhyitä puheenvuoroja ja musiikkiesityksiä.

Hautaansiunaamista seuraavan sunnuntain jumalanpalveluksessa muistaminen eli ”kuolleiden kiitostaminen” tapahtuu esirukouksen yhteydessä vainajien nimien sekä iän luvulla, kynttilän sytyttämisellä ja rukoilemalla.

Raamatun sana tänään: "Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. (Psalmi 90:14)

Pesälöytö

Vietin yön mökillä työjaksojen välillä. Lunta ei tontilla vielä ollut. Mennessäni oli pakkasta pari astetta, mutta järvikään ei ollut vielä jäässä. Hieman oli riitettä järven matalassa osassa. Kun menin mökille, pohdin, miten nopeasti saan lämpimän tupaan. Kaminaan heti laitoin tulet ja asettelin vuodevaatteet kaminan lähelle tuolille lämpiämään. Vaikka tullessa oli sisällä vain kolme astetta, niin kohta lämpötila nousi ja illalla oli jo yli 20 astetta ja ehkä liiankin kuuma nukkumiseen untuvatäkin alla.  Yöllä hieman havahduin ja lisäsin kamiinaan puita ja niin aamullakin vielä oli lämmintä, vaikka mökki ei olekaan talviasuttava.

Lehdet olivat tippuneet pensaista jo kokonaan ja niin karviaismarjapensaasta aivan vessapolun vierestä paljastui jonkin pikkulinnun pesä, jota emme olleet aikaisemmin huomanneet. Omenapuun talviomenaoksistossa oli vielä lehtiä. Myyrät olivat liikkuneet ahkeraan tontilla ja kasanneet reiteilleen puiden lehtiä. Samoin vajassa oli rotanmyrkky peitetty korkealla lehtikasalla. Talviruokaa hiirille ja ehkä vesimyyrillekin? Pupuset eivät vielä olleet näykkineet suojaamattomia luumupuiden alkuja.

Vihdoin eli nyt vasta tyhjensin ja sulatin ja puhdistin jääkaapin, koska mökillä ei kovin usein talvisaikaan käydä.

Lunta on luvattu jo tänään mökkiseudullekin. Lähtiessäni mökiltä ei vielä lunta sadellut. Kotona jo maa (tien kohta lähinnä) on valkeana ja heikkoa lumisadetta tulee lisää parhaillaan.

Raamatun sana tänään: "Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen." (Psalmi 90:12)

Pyörivät dervissit

Tällä viikolla Valokuvatorstain numero 345 haasteen aiheena on  liike.

"Pyöriminen" on ainutlaatuinen uskonnollinen riitti, joka vaatii paljon harjoittelua ja keskittymistä.
Seldzukkien perintö uskonnolle (islam) oli Mevlanan pyörivien dervissien veljeskunnan perustaminen. Vanha seldzukkien valtakunnan pääkaupunki Konya toimi dervissien päämajana. Yhä on olemassa pieni dervissien yhteisö, mutta se ei edusta kuitenkaan muslimien valtavirtaa.
Mystikkona ja filosofina tunnettu Mevlana uskoi hurmioituneeseen, maailmanlaajuiseen rakkauteen, jonka tilaan pääsi pyörimällä tuntikausia ympäri ja ympäri. Tanssi symboloi taivaankappaleiden kiertoa. Kun oikea käsi on ylhäällä, se vastaanottaa siunauksen ja kun vasen käsi on alhaalla, sen kautta siunaus siirtyy maahan.
Pyörinnän taustalla soi mystinen musiikki.

Tämä tanssi kiellettiin vuonna 1925, kun Atatürk halusi maallistaa Turkkia. Nyt sitä näytetään turisteille ja tietyssä paikassa ja juhlitaan vuosittain Mevlanan juhlassa. Tuo juhla kunnioittaa Konyaan haudatun Celaleddin Rumin eli Mevlanan muistoa.

Ja nyt ne vaaleanpunaiset Kertut

Neljännet lento- ja bussimatkoilla neulotut sukat ovat vaaleanpunaisesta seiskaveikasta neulotut Kerttu-mallin noin 37-numeroiseen jalkaan sopivat sukat. Ne painavat 93 grammaa.

Sukat neuloin 47 silmukalla, puikoillaan 11,12,12 ja 12. Ensimmäisellä ja neljännellä puikolla tein resoria yksi oikein, yksi nurin. Kolmas ja neljäs olivat kuviota kärkikavennukseen asti. Tätä mallia on mukavaa neuloa ja malli on tavallaan näyttävää.

Tämä päivä on hurahtanut taas nopeasti. Käväisin illansuussa kurkistamassa isoaveljeä ja pikkusiskoa. Pikkusisko teki tosi vauhdikkaasti kuutiopalapeliä: hetkessä aina valmis. 

Olen leiponut tänään jogurttista omenapiirakkaa. Leivoin myös sämpylöitä ja nakkisarvia.

Päivällä vaihdoin mullat ja istutin isompaan ruukkuun jukkapalmun. Se oli ollut pitkään liian pienessä ruukussa ja ei pysynyt enää pystyssä siinä. Sahasin myös yhden oksan kolmeksi ja laitoin tapitkin multaan. Saa nähdä, miten se lähtee kasvamaan tähän aikaan vuodesta. Kuulemma kahdeksan viikkoa pitää kastella päältä, vaikka kukka on altakasteluruukussa.

Raamatun sana tänään: "Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta."  (Heprealaiskirje  3:12)

Joulunpunaiset pitsisukat ohjeineen

Matkalla neuloin joulunpunaiset pitsisukat Nallesta. Ne valmistuivat 16.11. Tätä pitsimallia en ollut aikaisemmin tehnytkään. Jostakin olin sen joskus katsonut ja laittanut käsityömappiin, mutta mallin lähdettä siinä paperissa ei ollut. Sukat tein naisen noin 38 numeron jalkaan sopiviksi. Ne painavat 85 grammaa.

Mallineulosta tein kymmenen kuviota varteen ja neljätoista terään. Mallissa on viiden silmukan ja neljän kerroksen kuvio. Ensiksi luodaan 60 silmukkaa, 15 silmukkaa puikollaan ja neulotaan yksi kerros:  yksi nurja, neljä oikein ja sitten seuraava kerros: yksi nurja, langankierto, nostetaan silmukka neulomatta, neulotaan seuraava oikein ja neulomaton ylitse neulotun, kaksi oikein yhteen ja langankierto. Sitten kolme kerrosta samalla tavoin: yksi nurja ja neljä oikein ja taas yksi  pitsikerros...

Kantapään neulomista aloittaessa tarkista, että sinulla on nurja silmukka odottamaan jäävän puikon alussa ja toisen lopussa. Kun teet valvistettua kantapäätä poimi viimeistä edellisen silmukan jälkeen välistä yksi silmukka neulomatta, niin saat tasaluvun. Kantapääkavennukset tein niin, että jätin 13 silmukkaa puikolleen kavennusten jälkeen pohjaosaan. Kun aloin kärkikavennukset, siirsin yhden nurjan silmukan kummankin pohjaneulomuspuikon päähän ja näin sain 14 silmukkaa puikolleen ja siirsin päällispuikoille ensimmäiselle 15, toiselle 14 kavennusten alkaessa - näin oli helpoin tehdä kärkikavennukset.

Mustaa valkoisella

 

Tämän viikon MakroTexin aiheena on mustavalkoinen.

Mustaa valkoisella - etiopialaisen ruoan aktilt allitsan ohjetta käsinkirjoitettuna.

 

Juhlapuku on mustavalkoinen. Ainakin miehillä. Maininta "juhlapuku" kutsukortissa tarkoittaa miehellä ensisijaisesti frakkia ja vararatkaisuna yleisimmin tummaa pukua. Minulla juhlapuku on musta papintakki, jossa on valkoinen Valonsäde-somiste. Jos on virallinen iso juhla - vaikkapa presidentin linnanjuhlat ! - niin asussa olisi pitkä hame. Normaalisti käytän pitkän jakun kanssa pitkiä housujakin. 

Piispainkokous määrittelee naispuolisen papin juhlapuvuksi papinjakun, jossa on valkoinen säde, risti kiinnitettynä jakussa sille varattuun paikkaan, polvipituinen tai pitkä hame tai housut, valkoinen papinpaita ja asukokonaisuuteen sopivat mustat sukat ja kengät.

Miespuolisen papin juhlapuku on polvitaipeeseen ulottuva papintakki (kaftaani), mustat suorat housut, papinkaulus ja liperit sekä valkoinen papinpaita, mustat sukat ja mustat kengät.

Valepalmikkomallilla vihreät sukat ohjeineen

Novitan vihreästä seiska veikan uutuusväristä neuloin valepalmikkosukat 38-numeroiseen jalkaan automatkalla.

Valepalmikko on helppoa neuloa. Malli on viidellä jaollinen. Ensimmäinen kerros kolme oikein, kaksi nurin. Toisella kerroksella nosta silmukka, kaksi oikein ja nostettu silmukka vedä näiden yli, kaksi nurin. Kolmas kerros: yksi oikein, langankierto, yksi oikein, kaksi nurin. Neljäs ja viides kerros: kolme oikein, kaksi nurin.  Toista toisesta viidenteeen niin pitkälti kuin varren pituuden haluat.

Minulla oli 50 silmukkaa ja tein kymmenen kuviota varteen, terään kaksitoista. Kantapää vahvistettuna.Sukat painavat 97 grammaa.