Pihkasalva

 Tulppaanitkin ovat alkaneet kukkia pojan talon aurinkoisella seinustalla.

Sain näytteen Rönnin pihkasalvaa ennen vaellukselle lähtöä. Salvasta kerrotaan, että tämä Rönnin pihkasalva on Sipoossa käsin valmistettu 100% luonnontuote. Sen pihkapitoisuus on runsas 30 %. Pihkasalva sisältää Lapissa kasvaneesta kuusesta kerättyä pihkaa, suomalaista hamppuöljyä, (Hamppuöljy sisältää runsaasti tärkeitä rasvahappoja, gammalinoleenihappoa sekä E-vitamiinia.) ja mehiläisvahaa. Pihkaa voidaan käyttää hoidettavaan kohtaan useita kertoja päivässä kunnes hoitoa ei tarvita.

Pyhiinvaelluksellani Salamancasta Santiagoon tarvitsin sitä parikin kertaa. Jostain syystä nenäni vuoti miltei jatkuvasti aina, kun kävelin. Piti niistää tosi usein. Siksi sitten nenänpielet ärsyyntyivät rikki asti. En ensin muistanut lainkaan, että minulla oli tuo salva korjaamaan tuota hiertymää, vaikka joka päivä salvan näin pesupussissani. Kun laitoin sitä pari kertaa, niin nenänpieli tuli kuntoon. Samoin suupieli ja huulet olivat ärtyneet ja näihinkin levittelin tuota salvaa. Ja auttoi. Salva oli todella kovaa, joten sitä piti sormen alla lämmittää pitkään, että sitä sai irtoamaan rasiasta ja pystyi levittämään.

Eilen kävimme mökillä tarkistamassa katiskat. Ei yhtään kalaa sammakoista puhumattakaan. Katiskat olivat täysin tyhjiä! No, tulihan haravoitua ja myös kasteltua kaikki kylvetyt kasvit, istutetut puut ja pensaat. Mies asensi taas kesäksi vesipumpun. Niinpä saimme järvestä vettä letkua myöten ylös mäen päälle mökin viljelyksille.

Kuivaa on ollut. Jo viime syksynä veimme mökille kevättä odottelemaan tällaisen tuhannen litran kuution vesisäiliöksi. Mies rakensi sille pölkyistä jalat ja laudoista tuet. Pesimme tuon vesisäiliön harjan ja vesisuihkun avulla puhtaaksi, kannoimme sen paikoileen ja aloimme täyttää sitä.

Pumpun avulla vesi tuli hyvin järvestä. Saimme tuon tuhat litraa vettä astiaan. Kun kokeilimme hanaa, niin se jäi tiputtelemaan vettä. Koetimme uudelleen ja entistä  enemmän vesi valui, tosin ämpäreihin, jotka sitten tyhjensin luumupuille ja marjapensaille. Lopulta saimme hanan vain hieman tiputtelemaan, mutta nyt jo lienee tuo astia tyhjä. Onpahan puutarha märkä!

Pitänee hankkia uusi hana tiivisteineen. Tiivisteet olivat ilmeiseti kuivuneet liikaa. minkä vuoksi ne eivät liimautuneet tarpeeksi tiiviisti kiinni.

Tänään on taas ollut työpäiväkin pitkästä aikaa. Olin päivystämässä muutaman tunnin virastossa.

Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. (Johanneksen evankeliumi 13:34)

Toimintatiistai

Pihallamme kasvaa sinivuokkoja ja niiden muunnosta. Olisiko tämä sitten punavuokko?

Olimme  aaamupäivällä urheiluseuramme senioreiden retkellä Lapakistossa. " Lapakiston luonnonsuojelualue on ruuhka-Suomen sydämessä sijaitseva monipuolinen, karu ja maastoltaan vaihteleva retkeilykohde." Alueella on 230 hehtaarin virkistysalue, jolta löytyy viisi eri lenkkiä. Pinta-alasta noin 18 hehtaaria on vesistöjä.

Teimme tänään lyhyitä ja pitkiä vaelluksia. Kiersin pari kertaa Lapakiston lammen, ensin vastapäivään, sitten myötäpäivään.  Miehen porukka kävi retkeilemässä useammalla järvellä ja lammella.

 

Lapakisto-lammelle on valmistunut nuotiopaikka ja esteettömyyspolku, jota pitkin myös liikuntavammaiset pääsevät lammen rannalle tulistelmaan. Aurinko paistoi ja lämmitti, missä ei tuullut. Ja tietysti aina hyvään retkeen kuuluu eväiden syönti - ja useimmiten myös makkaran tms. paistaminen. Niin taas tänäänkin retkemme vetäjä oli jo laittanut makkarat valmiiksi - kiitos!

Iltapäivällä olimme kuuntelemassa, mitä ikäihmisille on tarjolla kunnassamme. Saimme tietää monenlaisista toimintojen muutoksista. Aina ne eivät ole parempaan päin - ei ainakaan siltä vaikuttanut. Toki se oli hyvä asia, että ryhmät voivat kokoontua entisellä kunnanatalolla aamuisin ja iltaisin parin tunnin ajaksi ilmaiseksi, kunhan varaavat tilan etukäteen. Kun kuntamme liittyi kaupunkiin, niin menetimme monet ilmaiskokoontumistilat. Joudumme maksamaan mm. urheilupaikoista paljon enemmän kuin aikaisemmin, siis myös täällä syrjäkylillä.
Kuunnellessa syntyi miltei valmiiksi yksi lapsen sukkakin.

Mies on istuttanut ostamamme luumupuun. Toki meillä on monta luumupuuta ennestäänkin, mutta ne ovat aika vanhoja. Uusiutumista tarvitaan ja etenkin olemme kaivanneet keltaisia luumuja. Nyt hankittu puu on keltaluumu Laatokan Helmi.

Laatokan  Helmen kerrotaan olevan  pieni tai keskikokoinen, koostumus mehevä ja maku miellyttävän happamanimelä.  Se on hyvä syöntiluumu ja sopii myös talouskäyttöön. Hedelmät kypsyvät elokuun puolivälin jälkeen ja säilyvät viikkoja syöntikelpoisina. Lajike on itsepölytteinen, mutta runsaampi sato saadaan, kun lähellä kasvaa toinen luumulajike. Laatokan Helmi tulee nopeasti satoikään. Puu on pienikokoinen ja kapeakasvuinen. Puun sanotaan olevan myös hyvin talvenkestävä.

 Ps. Taaksepäin vappuaattoon asti on vaellusta päivitetty kuvineen.

Lautasellani

Olimme juhlimassa maanantai-iltana vuoden ikäisiä kristittyjä. Vietimme kastepäivän muistamisen juhlaa. Saimme vallan makoisaa ruokaa, jota kummilapsiperheet olivat valmistaneet. Jo äitienpäiväksi olin saanut tuoretta makoisaa naan-leipää ja nyt maistelimme muitakin kummilasten kotimaan herkkuja.

Äitienpäivän iloja

Kirkkaat riemun äänet soivat tänään sydämessäni.
Muistot kiitosmielen toivat, niistä kiitän nöyrästi.
Herra antoi elämän, kaiken hyvin johti hän,
tähän asti armossansa siunannut on lahjoillansa.

Halki elinpäivieni tieni hän on avannut,
riemut, murheet matkalleni viisaasti on jakanut.
Vaikeinakin päivinä Herra oli lähellä,
rakkauden voimin kantoi, murheeseenkin toivon antoi.

(Virsi 470:1,2) 

Oli tänään ehtoollisavustajana messussa. Messun jälkeen oli seurakuntatalolla kirkkokahvit täytekakkuineen ja komeine voileipineen. Vaan missä kirkkokahveille tulijat? Vähän oli väkeä, vaikka isoon joukkoon olivat tekijät valmistautuneet.

Aamulla ennen heräämistäni oli mies käynyt jo hakemassa valkovuokot aamupalapöytään. Valkovuokot kuuluvat meillä ilman muuta äitienpäivään. Ne ovat ne parhaimmat ja perinteisimmät kukat. Tosin taitaa valkovuokko olla vain eteläisimmän Suomen perinteinen äitienpäiväkukka. Ilmeisesti se ei kuki vielä toukokuun toisella viikolla pohjoisessa, jos lainkaan siellä esiintyy.

Iltapäivällä mökillä jatkui eilinen souvi. Ja kimppu valkovuokkoja löytyi mökilläkin maljakkoon.

Kun ei vielä ole laitettu kuntoon vesipumppua nostamaan vettä järvestä mökille asti, niin vesi kulkee ämpäreissä ja kastelukannuissa mäkeä ylös kasvimaille. Tulipa tuossakin askeleita ja kuntoilua!

Tänään kaivoin kasvimaasta ison kiven mullan alta pois kasvimaata kiusaamasta. Olipa urakka. Se onnistui lapion ja rautakangen avulla aikani aherrettuani. Mies sanoi sitä hullun hommaksi, mutta kun olin päättänyt tuon nostaa pois, niin sen tein. Ja selkä kiittää (aih ja voih!) Kunnostin kasvimaan ja kylvin salaattia, porkkanaa, mangoldia, punajuuria, hernettä, kähäräpersiljaa ja istutin sipuleita. Ja olenhan saanut liikuntaa, mikä sekin on tärkeää.

Olemme saaneet nauttia tänään kummilapsilta saatua vallan ihanaa naan-leipää. Minulle se maistuu erittäinkin juuston, kurkun ja salaatin kera. Lounaaksi oli bataattikeittoa ja keitonkin kanssa tuo leipä maistui. Lisäksi kummilapset antoivat äitienpäivälahjaksi myös espressokupit. Olinhan opetellut Espanjassa vaelluksella nauttimaan kahvia espressona!

Puu

Mökkipäivä. Aamulla lähdimme liikkeelle.

Matka suuntautui aluksi hautausmaalle äidin ja äidin isoäidin haudoille ruusuja istuttamaan. Katselin suvun hautakiviä. Niiden tekstien kultaukset alkavat häipyä. Vuodet kuluttavat. Pohdimme, että kohokirjaimet näkyvät ja säilyvät paremmin, vaikka eihän niitä voi näihin vanhoihin hautakiviin laittaakaan.

Jatkoimme matkaa mökille, mutta tulikin yllättävä poikkeama, kun kylällä oli kevättempaus eli tavallaan myyjäiset. Niinpä menimme tutkimaan tarjontaa ja söimme kalakeittoa, maukasta lohikeittoa. Tapasimme tuttujakin.

Mökillä oli ahkerointipäivä. Toimme kasvejakin. Kesäisin on mökin edessä ollut pari markettaa. Marketta on perinteinen ja vanha kesäkukka. Se on hyvä kukka, joka kestää jonkin verran kuivuuttakin. Pitää vain muistaa poistaa kuihtuneet kukat pois, jotta uudet nuput saavat tilaa kehittyä. Kuivuminen saa nuput varisemaan. Toki siis kasteluakin pitää olla ja markettoja olisi hyvä lannoittaakin pitkin kesää.

Toimme myös jo pelargoniat talvisäilöstä. Ne olivat jo jonkin aikaa verannalla valossa ja saamassa uutta voimaa. Nyt ruukkuihin lisättiin yksi uusi pelargonia, jotta jo nyt olisi kukkivaa näkyvillä. Samoin tietysti on mummon mökin ikkunalla myös kukkiva pelargonia. Pelargoniat  vaativat säännöllistä kastelua ja lannoitusta, mutta yleensä toipuvat, vaikka pääsisivätkin välillä kuivahtamaan.Nämä ovat siitä hyviä kukkia, että ne  kukkivat koko kesän,  jos kuihtuneet kukat taittaa lehtihangasta asti säännöllisesti pois.

Ostimme Pepi-päärynäpuun. Sen ostin jo pari-kolme vuotta sitten mökille, mutta silloin se olikin saastunut tulipoltteesta ja tuli ilmoitus, että piti poistaa. Niinpä hävitin tuon edellisen. Viime syksynä mies toi mökille yhden päärynäpuun. Kun luimme sen ohjeita, ilmeni, että se tarvitsee toisen päärynän pölyttäjäksi. Osa päärynälajikkeista on näet itsepölytteisiä, eli ne tekevät satoa ilman toista lajiketta. Pölytyksen ja sadon varmistamiseksi kannattaa istuttaa eri lajikkeita, etenkin jos lähistöllä ei kasva muita päärynäpuita. Niinpä nyt sitten hankimme tuon Pepin. Kotona meillä on myös Pepi ja se on tuottanut hyviä hedelmiä. Pepi on itsepölytteinen, elo-syyskuussa kypsyvä lajike. Istutuksen jälkeen kastelusta kannattaa huolehtia viikon välein, etenkin kuivina aikoina. Taimivaiheen jälkeen päärynäpuut eivät tarvitse kastelua tai lannoitusta. Ja jos lannoittaa liikaa, niin satoikä myöhentyy. Oksien taivuttaminen lähes vaakatasoon hillitsee oksien pituuskasvua ja edistää kääpiöversojen ja kukkasilmujen muodostumista.Ja tuo taivuttaminen on parasta tehdä juhannuksen aikoihin heinäkuuksi.

Timo-perunaa istutimme mökille ja kotonakin jo on pari riviä Timoa. Timo on Suomen suosituin varhaisperunalajike. Timo lähtee nopeasti kasvuun kylmässäkin maassa.

Hieman haravointiakin mökillä. Tyhjensin mullasta kaivonrenkaat, joissa olen kasvattanut kurpitsoja ja kurkkuja. Laitoin pohjalle kolme kottikärryllistä lehtiä ja sitten päälle multaa, lantaa, kalkkia ja taa multaa, lantaa kalkkia ja multaa. Ja lopuksi kastelin nuo parilla ämpärillisellä vettä, jotta lehdet paremmin painuisivat. Niinpä nuo ovat valmiina odottamaan lämpimiä päiviä ja taimia.

Istutin myös kotoa tuotuja karhunvatun taimia kivien koloon. Siksi hieman kauemmas kasvimaalta, jotta jos ne alkavat levitä, eivät ainakaan tule kasvimaalle juuriaan tuomaan. Karhunvattu kukkii keskikesällä valkoisin kukin. Olemme leikanneet varret yleensä noin metrin mittaisiksi, jotta on helpompi poimia marjat. Nämä mökille istutetut ovat vain 10 sentin varrella, joten tänä vuonna ne eivät vielä tuottane marjoja. Pari alkua on kyllä ollut täällä aikaisemminkin.

Toki jotain sentään kylvin: Kehäkukkia ja tilliä.

Mökillä katiskassa oli ahvenia ja niin ruokaa oli taas tiedossa. Lounaaksi paistoimme noita ahvenia. Illalla kotona tein perunarieskoja päivällä jääneestä perunamuusista lisäämällä siihen ohrajauhoja ja suolaa. Rieskat paistoin 250 asteessa noin 13-15 minuuttia pellillinen.

Kevättöitä

 Eilen kävin vierailulla kummilasten luona. Pienet leikkivät innokkaasti. Kuvaaminen on mukavaa. Ja yhtä mukavaa on olla kameran toisellakin puolella. Pienikin on oikea linssilude jo. Kun otin hänestä kuvan ja näytin sitä hänelle, niin innokkaasti tuo vauva kuvaansa tutki. Ja pääsee tuo pikkuinen jo ylös ja ulottuu yllättävän pitkälle ja vikkelästi - en taida enää muistaa omien lasten vastaavanlaista.Vikkelänä saa olla, että kerkiää kännynsäökin tai jonkin muun tavaran koota pois pienen uteliaalta hampaalta ja innokkailta käsiltä. Hän on nopea kuin elohopea, tarvittaessa.

Pihaa kiertelin ja löysin monenlaista kukkivaa. Nämä käenrieskat ovat valloittaneet rinteen. Ne ovat luonnossamme pienimmät liljat ja niillä on pienet keltaiset kukat. Kun muistelee päivänliljoja, niin onhan tuo käenrieska kuin pienoiskoossa päivänlilja.

Valkovuokkojen aika on nyt äitienpäivän tienoilla. Onneksi sentään vihdoin ne ovat täälläkin avautuneet. Ehkä näitä löydän maljakosta äitienpäivänä?  Kaunein äitienpäiväkukka. Tosin tänään kävimme hakemassa kesäkukkia mökille ja haudoille. Ostimme ruusuja, marketoita ja halusin vielä muutaman pelargoniakin, vaikka meillä kotona on monen monta isoa ruukkua pelargonioita jo aikoja sitten haettu kellarista ja ovat odottamassa lämpimämpiä säitä päästäkseen ulos. Minusta mökin ikkunalla pitää olla tuo mummon pelargonia. Siksi hankin uuden, ettei se ole kovin iso.

Mies on tehnyt paljon töitä kasvimaalla. Monenlaista on jo kylvetty ja tänään myös peitimme akkasahralla pari riviä perunaa. Tuosta vierestä irroittelin karhunvatun juuria ja aion kokeilla niiden kasvua taas mökilläkin. Täällä kotona ne ovat liiankin reheviä.

Mökillä katiskassa iso kala

Lähdimme mökille tutkimaan, löytyisikö katiskoista kalaa. Ja olihan siellä: 82-senttinen hauki potki aikalailla katikassa sitä nostettaessa. Kannoimme katiskan reilusti maalle muistellen edellistä isoa haukea, joka pomppasi ämpäristä ja hyppi polkua alaspäin kohti järveä. Tämä kolkattiin vasaralla ja toki heti verestettiin.

Nelisenkymmentä ahventakin löytyi katiskoista ja neljä rupisammakkoa

Lumirakeita sateli moneen kertaan ja aina välillä paistoi aurinko. Olipa kiva olla kuitenkin mökillä pitkästä aikaa.

Illalla lämmitimme saunan ja uimmekin muutaman kerran, kun ensin mies sai kiinnitetyksi laiturin portaat talven jälkeen.

Paistoin lättyjä. Kun mökillä ei ollutkaan mitään hilloa, mutta pakastimessa vielä marjoja, niin keitin  kuningatarhilloa lättyjen seuraksi. Lätyt onnistuvat hyvin ilman kananmuniakin: Jauhoja, suolaa, leivinjauhetta, sokeria ja maitoa ja öljyä.