Kaikki anteeksi

Laura Mannisen esikoisteos Kaikki anteeksi (WSOY 2018) alkoi dramaattisesti: ensimmäisellä sivulla jo on veitsi kurkulla.

Luin kirjan yhdellä istumalla eilen illalla ja viime yönä. En malttanut jättää sitä kesken. Kirja on osin faktaa, osin fiktiota. Kirja on tavallaan romaanimuotoinen tietoteos.

Kannen orkidea on vertauskuvallinen.
Myöhemmin kuulin orkidealapsista ja voikukkalapsista. Voikukat kasvavat missä vaan, tunkevat läpi asfaltin ja hiekan, puskevat pienestäkin juurenkappaleesta takaisin aurinkoon ja valoon. Niiden yli voi ajaa ruohonleikkurilla, ja silti ne nousevat taas. Ne ovat sopeutuvia ja sitkeitä, imevät rakkauden ravinteita mistä irti saavat, loistavat betonin keskellä. Herkiksi orkideoiksi syntyneet taas tuntevat itsensä helposti hyljätyiksi, tarvitsevat paljon rakkautta ja hoivaa ja voivat huonosti, jos eivät saa sitä juuri oikealla hetkellä. Hylkäämisen kokemus voi vaikuttaa pitkälle aikuisikään asti. 
--- Olin tietämättäni kutsunut Mikkoa ensimmäisestä syksystä asti orkideaksi, niin herkkä ja kaunis sielu hän mielestäni oli.

Kirja ei ole helppoa luettavaa, mutta mielenkiintoinen, koskettava. Rankkoja asioita parisuhdeväkivallasta, perheestä, häpeästä ja vaikenemisen kulttuurista. Kuitenkin selviytymistarina.

Kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
24. Surullinen kirja
33. Selviytymistarina
40. Kirjassa on lemmikkieläin
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Katonrajassa

Meillä katonrajassa korkean kaapin päällä pidetään leluja, jotka ovat hieman arkoja pienten lasten käsiteltäviksi. Nuo punaiset maatalouden työvälineet ovat sellaisia. Ne ovat pojan lapsuudesta säilyneitä, muovisia ja nyt jo hieman haperoja. Legokaivuri on useimpien pikkulasten suosikki.

Tuo puinen auto on puolestaan usein kaikenikäisten lasten käytössä. Siksi sitä säilytetään

tuolla ylhäällä, jotta sen saa nopeasti otetuksi ja taas tarvittaessa säilöön.

Autojenkuljetusrekan lavalla on viisi pikkuautoa. Kaikki ovat puisia. Ostin ne kolmisentoista vuotta sitten Puolan matkalla.

Rekan nuppikin on erillinen osa.

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena onYLHÄÄLLÄ.

Kommarikakaran Helsinki

Laura Salaman Kommarikakaran Helsinki  (Reuna 2017) on kivasti piirroksin kuvitettu kirja Helsingin tutuista paikoista. Piirrokset ovat tussivetoja, nopeasti piirrettyjä hetkiä, upeita kuvia. Hakaniemen tori, Rautatieasema, Karhupuisto, Korkeasaari, Ateneum, Linnunlaulu, Lauttasaari...

Laura Salama kertoi, että hänen isänsä ei ollut kommari, vaikka olikin vasemmistolainen kirjailija Hannu Salama. Hän itse oli kommarikakara, ei siis kommarinkakara, ja kävi pienenä pioneereissa.

Tämä kirja syntyi Laura Salaman polkupyöräreissuilla eri puolilla Helsinkiä. Hän halusi toistakymmentä vuotta maalla asuttuaan muistella ja katsella lapsuuden ja nuoruuden paikkoja muutettuaan Helsinkiin takaisin. Kirjassa kerrotaan nuoruuden ja lapsuuden muistoja ja esitellään nykyistä kaupunkia. Hän empi alkuun kirjoittaa arkkitehtuurista, koska oli opiskellut taidehistoriaa yliopistolla ja keskittynyt maalaustaiteeseen.

Kävin Kasvitieteellisessä puutarhassa edellisen kerran ekaluokkalaisena. Oppaamme kertoi täysikokoisten lumpeiden kantavan lapsen painon. Muistan jääneeni altaan reunalle muun luokan jatkaessa kulkuaan. Suljin silmäni ja kuvittelin matkaavani lumpeen päällä puutarhasta ja koulusta pois, pois, pois.
Olin unohtanut haaveeni 40 vuodeksi enkä kuitenkaan. Pari vuotta sitten tein kuivaneulatekniikalla grafiikanveistoksen, jossa prinsessa lukee istuen lumpeenlehdellä, joka soljuu alas virtaa.  Lumpeenlehden päällä en ole matkannut, mutta oppinut seilaamaan pois kaikesta helpolla ja halvalla konstilla: avaamalla romaanin.

Niin minäkin. Kun luen, uppoudun kirjaan niin etten kuule enkä näe mitään muuta.

Tämä kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtaan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka

Tyypit

Katja Kallion lyhytproosakirja Tyypit (Otava 2004) oli yhtenä luettavana teoksena lyhytproosakurssilla tänä viikonloppuna.  Kallio kirjoitti paristakymmnenstä erilaisesta tyypistä kuten aviomiehestä, lapsuudenystävästä, Monnista, katolisesta ystävästä,  vanhemmasta miehestä ja jopa maitokaupantädistä, joka tunsi kaikki vakituisesti kaupassa kävijät näkemättä henkilöä katsoessaan vain ostoskoriin.

Ystävä organisoi silmänräpäyksessä lounaspöytään rippituolin vetäisemällä lautasliinaan viillon, jotta katuja voi sanoa sanottavansa aukosta kasvojaan näyttämättä, sillä Ystävä tietää, että jos kasvoja ei näytä, niitä ei voi myös menettää. Sillä hetkellä tajuaa, että Ystävä onkin Katolinen ystävä, se jolle synnit pitää tunnustaa ennen kuin pääsee häpeästä eroon. 
 Katolisen ystävän ei tarvitse olla katolinen. Hän voi olla vaikka sunni tai animisti. Oleelllista on, että hän osaa improvisioida servetistä rippituolin. 

Tyypit kuuluvat elämään, vaikka näyttelijä vaihtuu, niin rooli pysyy.

Monnin, Pillin ja Pullan muistan Pekka Töpöhäntä -kirjoista. Kallio osoittaa tässä Monni- kertomuksessa, että Monni on usein työpaikan Pomo, jonka suosikit ovat Pilli ja Pulla. Ja ilman Pilliä ja Pullaa ei ole koskaan Monnia, koska Monni tarvitsee heidät. Jos heitä ei ole, jotenkin heidät luodaan. Usein saattaa olla mukana, sylkykuppina, lievästi invalisoitunut Pekka ja paksu Trissekin.

Mielenkiintoista, terävänäköistä luettavaa.

Kirja osuu Helmet lukuhaaste 2018 kohtiin
25. Novellikokoelma
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti 
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Näitäkin voisi lueskella! Lyhytproosaa.

Raitaa varsissa

Jälleen yhdet perussukat (9/10) valmistuivat. Nyt neuloin sinisestä Eerosta ja sinivalkoraidallisesta myös Seiskaveikasta tavalliset sukat vahvistetulla kantapäällä 48 silmukalla kolmen ja puolen puikoilla. Varressa on neljä sinivalkoraitaa. Sukat painavat 95 grammaa. Neuloin ne loppuun lähetyspiirissä ja annoin heti pois ja unohdin kuvata, vaikka punnitutin ne piiripaikassa. Samalla annoin Missiokauppaan lähetystyön hyväksi myytäväksi kaikki tänä vuonna aikaisemmin valmistuneet neuleet.

Löysäpipoisten Jyjy 2018 aloitetut ja valmistuneet:
1. Harmaakirjavat perussukat Jenkasta. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12. Paino 120 grammaa. 
2. Vihreästä Nallesta Vuokko-lapaset. Aloitettu 31.12. Valmiit 17.1. Paino 57 grammaa.
3. Pikkupalmikkosukat lilasta Aaposta. Aloitettu 2.1.Valmiit 4.1. Paino 66 grammaa.
4. Sinivalkoiset Maamme raita -perussukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 8.1. Paino 102 grammaa.
5. Tummanvihreästä Nallesta Puro-lapaset. Aloitettu 8.1. Valmiit 12.1. Paino 50 grammaa.
6. Seiskaveikasta Metsäretket -lapaset. Aloitettu 10.1. Valmiit 14.1.. Paino  71 grammaa. 
7. Kerttu-sukat vihreästä Juhanista. Aloitettu 17.1. Valmiit 19.1. Paino 97 grammaa.
8. Ystävänpäiväsukat Nallesta. Aloitettu 20.1. Valmiit. Paino grammaa.
9. Sini-valkoraitaakin perussukat Seiskaveikasta. Aloitettu 22.1. Valmiit 1.2. Paino 95 grammaa.
10. Ystävänpäiväsukat Nallesta ja Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.1. Valmiit. Paino grammaa.
 Vielä puolet aloituksista puuttuu.

Kotina pappila

Luin Aili Palmenin toimittaman kirjan Lapsuudenkotini oli pappila (Otava 1980). Mielenkiintoista kerrottavaa, koska kotini on nyt pappila. Ei kuitenkaan lapsuudessani, mutta omien lasten koti on ollut papin koti. Tosin vain pari vuotta virkapappila. Näissä seitsemässä kertomuksessa koti kuului virkaetuihin / virkahankaluuksiin.

Kirjan kertojina ovat kirjailija Elli Kaarlehto, piispa Aarre Lauha, kirjakauppias Leena Kivioja, kirjailija ja kääntäjä Sinikka Kallio, ortodoksinen pastori Olavi Merras, Korkeasaaren intendentti Ilkka Koivisto sekä lastentarhanopettaja Aino Jarkko.

Elli Kaarlehto, Haahden perheen neljäs lapsi syntyi 1897,  kertoo lapsuuden perheestään, jossa isä oli 1865 syntynyt Hannu Haahti, joka vihittiin papiksi 1893. Hän oli monessa seurakunnassa pappina ja myöhemmin Suomen Lähetysseuran lähetysjohtajana. (Hannun sisko oli kirjailija Hilja Haahti.)
Isä Haahti kerran virkamatkalta tullessaan toi banaanin, joita Suomessa ei vielä silloin ollut, ja se jaettiin kahdeksaan osaan, jokaiselle lapselle palanen, kertoi Kaarlehto.

Suurin osa kirjan pappiloista oli maalaispappiloita. Nuorimpana papeista  kirjassa oli Aaro Siljamäki, jonka virkaura oli pääkaupungissa ja pappilat Kalliossa ja keskikaupungilla.

Mielenkiintoista luettavaa ajasta, jolloin meidän perhe ei itse vielä ollut papin perhe, paitsi puoliso papin lapsi ja sitä kautta pappilakulttuuria tuli tutuksi.

Tämä kirja sopii Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

Keskeneräisiä

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on  KESKENERÄINEN.

KAL-sukat tuloillaan. Kal tarkoittaa yhdessä neulomista (knit along). Kymmenes päivä meneillään tänään  näiden polvisukkien neulomista ja ennen ystävänpäivää nämä ystävänpäiväsukat toivottavasti valmistuvat. Joka päivä netistä tulee pieni ohjepätkä lisää.