Iran, isoäidin maa

Minulla on muutama iranilainen kummilapsi. Olen yrittänyt lueskella Iranista tietoja suomen kielellä. En ole löytänyt paljoakaan sellaista, mikä koskettaisi heidän elämäänsä siellä. En ole aikaisemmin tutustunut tavallisten muslimi-iranilaisten elämään taiedes kristittyjen elämään siellä.
Toki olen lukenut muutamia kirjoja kuten Betty Mahmoodyn Lastani ette saa tai Maryam Rostampourin ja Marziveh Amirizadehin Vankina Iranissa.

Helsinkiläinen noin 35-vuotias Mina Iranta on suomalaisen äidin ja iranilaisen isän  tytär. Hän kävi Iranissa ensimmäisen kerran vasta noin kolmikymppisenä. Hän tutustui siellä sukulaisiinsa ja  vallan toisenlaiseen Iraniin, mitä lehdet ja muut tiedotusvälineet kertovat. Mina Iranta: Iran, isoäidin maa (Reuna 2016) on lähinnä matkakirja, tavallisten iranilaisten elämästä ja maan lähihistoriasta. Se katsoo kulissien taakse ja löytää älyllisesti haastavan ja inhimillisesti rikkaan maan.

Jo lentokoneessa Teherania lähestyttäessä  hän huomaa, että naiset, jotka Istanbulin lentokentän lähtöaulassa odottivat koneeseen pääsyä tiukoissa topeissa ja tummat pitkät hiukset valtoimenaan valuen, ovat nyt pukeneet päälleen löysiä takkeja ja tunikoita sekä verhonneet hiuksensa huiveihin. Vahvat meikit ja huomiota herättävän korkeat korot jäävät kuitenkin muistuttamaan muodonmuutoksesta...

Asunnon ulko-oven edusta on täynnä kenkiä, jotka eivät ole mahtuneet pieneen kenkäkaappiin. Myöhemmin huomaan, että silloin kun ihmisillä on vieraita, kengät ovat levällään rappukäytävässä. (Saman olen huomannut iranilaisten ystävieni luona Suomessakin: kengät ovat rappukäytävässä)

Mina kulkee sukulaistensa kanssa Iranissa ja tutustuu monenlaisiin tapoihin ja paikkoihin. Joka matkallaan hän käy kuitenkin oman isoäitinsä, jota ei ole elävänä koskaan kohdannutkaan, haudalla. Haudat ovat kivipaasia jotka puhdistetaan pölystä ja hiekasta vedellä ja päälle asetellaan kukkasia, joista on varret katkaistu, koska muuten varkaat veisivät kukat ja myisivät ne toisille haudoilla vieraileville.
Suurin riski Iranin kaupungeissa liikkuvilla on varmasti maan hallitsematon liikenne. Jos ei heitä henkeään liikennekolarissa, on periaatteessa jo selvinnyt hengissä matkasta. 

Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtiin
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä

Hunajamarjasato korjattu

Hunajamarjapensaan marjat ovat kypsyneet tänä vuonna aikaisin. Osin ne jäivät myös pieniksi. Meillä on ollut jo monta vuotta pari hunajamarjapensasta, mutta sato on ollut yleensä hyvin pieni: muutama marja kummassakin pensaassa. Ja nekin on ehtinyt yleensä hakea mustarastas ennen kuin itse olemme niitä kerinneet saada korjuun tai edes maistiaisiksi.  Tänäkin vuonna tuo ahkera lintu oli ehtinyt ennen minua. Tänään poimin nuo jäljellä olevat. Ja söin ne myös.

Marjat ovat pitkulaisia ja maukkaita ja terveellisiä. Niitä voi käyttää kuten vaikka mustikkaa myös hilloihin, mehuihin, leivontaan jne. Kunhan satoa tulisi hieman enemmän...

Pensas kukki keväällä hyvin vaaleankeltaisin kukin ja vaikutti, että kimalaisetkin niissä pörräsivat, mutta kukat tippuivat tuulisena päivänä hyvin nopeasti. Ehkä nämä vanhat lajikkeet eivät tuotakaan niin hyvin kuin uudemmat. Näitä pensaita onkin kutsuttu ostettaessa toisella nimellä eli marjasinikuusama.

Junasukat pikkuiselle

Nyt alkoi taas uusi neulehaaste eli Löysäpipoisten KyJy 2018 eli kesäyöstä jouluyöhön. Tarkoituksena on aloittaa 20 neule- tai virkkaustyötä aikavälillä 24.6.-30.9. (silmukat puikolla/koukulla lasketaan jo aloitukseksi!) ja saattaa ne valmiiksi 24.12. klo 24.00 mennessä.  Kaikki työt eli 20 kappaletta neuletta tai virkkuuta väh. 50 grammaa tai 250 metriä lankaa pitää olla   valmiina jouluyöhön (24.12.2018 klo 24:00) mennessä.

Aloitin haasteen neulomalla junasukat Hot Socks London -lankojen jämistä juuri juhannusaattona syntyneelle lapsenlapselle, pikkuruiselle n. 2,5-kiloiselle tytölle. Neuloin nämä 40 silmukalla 2,5 puikoilla. Sukat painavat vain 28 grammaa, joten tähän haasteen osaan pitää vielä neuloa joko sukat tai lapaset lisää saadakseni 50 grammaa täyteen.



Löysäpipoisten KyJy 2018 aloitetut ja valmistuneet:
1. Junasukat kirjavista Hot Socks London -langoista. Aloitettu 24.6. Valmiit 25.6. Paino 28 grammaa + aloitettu 26.6. junasukat Venlasta. Valmiit. Paino grammaa.
2.

Levottomat

Vihdoin sain valmiiksi nämä sukat! Jotenkin tökki pitkän aikaa näiden neulominen. Aluksi malli tuntui vaikealta, mutta nyt toista sukkaa tehdessä se olikin aivan helppo. Se, mikä tökki, oli ohut lanka ja ohuet puikot ja siksi hidasta neulomista. Myös kaikkea muuta tekemistä on ollut paljon, joten en ole joutanut neulomaan vähään aikaan ja työ jäi odottamaan.

Nämä Levottomat ovat Niina Laitisen kirjasta Villasukkien vuosi. Neuloin ne ohjeen mukaan Venla-langasta ja jopa samalla värillä, sahramilla, mikä oli ohjeessakin. Sukat on neulottu aluksi 63 silmukalla 2,5 puikoilla ja kantapäästä alkaen 64 silmukalla. Sukat painavat 60 grammaa.

Loppujen lopuksi ihan kiva malli, kun sen opin. Ja sukat jäävät omaan jalkaani.

Nyt on kaikki Löysäpipoísten Jyjyn 2018 neuleet neulottu. Neuloin siis 21 paria sukkia tähän haasteeseen, koska junasukkia piti tehdä yhdet lisää, jotta tuli 50 grammaa täyteen.

Ehdinpä juhannusaattoon (deadline) mennessä!

Tässä kaikki Löysäpipoisten Jyjy 2018 aloitetut ja valmistuneet:
1. Harmaakirjavat perussukat Jenkasta. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12. Paino 120 grammaa. 
2. Vihreästä Nallesta Vuokko-lapaset. Aloitettu 31.12. Valmiit 17.1. Paino 57 grammaa.
3. Pikkupalmikkosukat lilasta Aaposta. Aloitettu 2.1.Valmiit 4.1. Paino 66 grammaa.
4. Sinivalkoiset Maamme raita -perussukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 8.1. Paino 102 grammaa.
5. Tummanvihreästä Nallesta Puro-lapaset. Aloitettu 8.1. Valmiit 12.1. Paino 50 grammaa.
6. Seiskaveikasta Metsäretket -lapaset. Aloitettu 10.1. Valmiit 14.1.. Paino  71 grammaa. 
7. Kerttu-sukat vihreästä Juhanista. Aloitettu 17.1. Valmiit 19.1. Paino 97 grammaa.
8. Ystävänpäiväsukat Nallesta. Aloitettu 20.1. Valmiit 8.2. Paino 150 grammaa.
9. Sini-valkoraitaakin perussukat Seiskaveikasta. Aloitettu 22.1. Valmiit 1.2. Paino 95 grammaa.
10. Ystävänpäiväsukat Nallesta ja Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.1. Valmiit 8.2. Paino 146 grammaa.
11. Kerttu-sukat sinertävästä Eerosta. Aloitettu 3.2. Valmiit 3.4. Paino 98 grammaa.
12. Kantoliinasukat keväänvihreästä Nallesta. Aloitettu 10.2. Valmiit 12.2. Paino 67 grammaa.
13. Kantoliinasukat kirjavasta Venlasta. Aloitettu 14.2. Valmiit 17.3. Paino 38 grammaa + junasukat Viking baby ull -langasta. Aloitettu 25.5. Valmiit 27.5. Paino 28 grammaa.
14. Mainuat havunvärisestä ja valkeasta Nallesta. Aloitettu 16.2. Valmiit 21.3. Paino 85 grammaa. 
15. Levottomat Vihreästä (sahramista)Venlasta. Aloitettu 17.2. Valmiit 21.6. Paino 60 grammaa.
16. Isot Kertut vihreästä Juhanista. Aloitettu 17.2. Valmiit 16.3. Paino 109 grammaa.
17. Kiertolaiset tummanvihreästä Nallesta. Aloitettu 19.2. Valmiit 25.5. Paino 53 grammaa.
18. Olga-sukat vihreävalkeasta Nalle Gardenista. Aloitettu 19.2. Valmiit 31.3.. Paino 68 grammaa. 
19. Olga-sukat lilasta Nallesta. Aloitettu 21.2. Valmiit 6.3. Paino 69 grammaa.
20. Olga-sukat vihreästä Nalle Taikasta. Aloitettu 21.2. Valmiit 9.3. Paino 64 grammaa.

Kultalintu

Olen etsinyt Tuula Olanterän kirjaa Suomalainen koulu Afrikassa (SLS), mutta en ole sitä löytänyt. Kultalintu, joka on Herättäjä-Yhdistyksen kustantama vuodelta 1974.

Kirjastosta löysin toisen hänen kirjoittamansa kirjan

Opettaja Tuula Olanterä on toiminut Swakopmundin suomalaisessa yksityiskoulussa (Namibiassa) lähetystyöntekijöiden opettajana, nuorisonohjaajana ja keinoemona vuodesta 1964 ainakin tuon kymmenen vuotta.

Tämä Kultalintu on totta ja tarua. Kirja kertoo ystävyksistä, Sinikasta eli Namutenyasta (= päivällä syntynyt) ja Nangulasta, rotuerottelun aikaan. Nangulan vanhemmat ovat kotoisin Ambomaalta eli nykyisen Namibian pohjoisosasta. Äiti asuu ja elää perheen kahden nuorimman lapsen kanssa Ambomaalla, isä kolmen vanhimman lapsen kanssa Swakopmundissa, jossa on työssä. Siihen aikaan eivät naiset päässeet siirtotyöläisiksi eli saaneet lähteä oman heimonsa alueelta pois. Niinpä äiti työskentelee sairaalassa apuhoitajana Ambomaalla, vaikka Swakopmundissakin olisi ollut hänelle työtä. Isällä taas ei ollut työtä Ambomaalla.

Kirjassa tuodaan näitä mustien, värillisten ja erotteluja esille - lapset niitä hämmästelevät.

Kultalintu on mielikuvituslintu, jonka selässäkin tytöt pääsevät matkustamaan. Kultalintu juttelee ja neuvoo Sinikkaa. Linnunhöyhenilläkin on oma osansa kirjassa.

Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtiin
9. Kirjan kansi on yksivärinen
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
23. Kirjassa on mukana meri
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Kesätapahtumia

Vapaapäivänä oli hyvä lähteä vihdantekoon. Urheiluseuramme senioreiden kanssa teimme viime perjantaina kolmattasataa vihtaa myyntiin. Niillä rahoitamme toimintaamme.

Pari viikkoa päivärippikoulua takanapäin. Viime sunnuntaina oli päivärippikoulunkin konfirmaatiomessu. Rippikoulu on aina iso ponnistus - ainakin minulle. Oli hyvä nuorisonohjaaja turvallisuusvastaavana ja mukavat isoset ja rauhalliset riparilaiset - ehkä liiankin rauhalliset, mutta mukavat.

Tulkoon tie sinua vastaan,
olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon,
sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan,
elämäsi jääköön käsiin Jumalan.

(Virsi 979)

 Vapaapäivinä olimme lastenlasten kanssa mökilläkin. Sammakonpoikaset eli vielä nupipäät kiinnostivat kovasti. Toki soutelimme, lämmitimme saunan, heitimme tikkaa, teimme metsäretken ja

 

kävimme katselemassa ylämaan lehmiä. Oli kuumaa ja lehmät lepäilemässä.

Vihreää on vielä, vaikka on ollut kuivaa. Heti laiturin päässä on syvää, reilusti yli kaksi metriä. Sieltä ongin haavilla sinne uponneen leikkilaivan.

Kasvimaat alkavat olla kunnossa ja kylvökset hyvässä kasvuvauhdissa. Niitä on kuitenkin tänä kesänä pitänyt kastella ahkerasti. Perunamaatakin olen letkuttanut eli järvessä on pumppu, jolla nostan veden.

Villasukat ja muita

Oletin tämän kirjan otsikon perusteella olevan kirja villasukista, siis ohjeita mukana, mutta Selma Kaasisen kirja Villasukat ja muita kertomuksia (Reuna 2018) on kokoelma novelleja. Ensimmäisessä ja viimeisessä novellissa on hieman tarinaa villasukista. Ohut kirja, mutta monta lukua joka tarinassa.
Kirjailija asuu Australiassa ja on suomen kieltä tutkaillut ja opiskellut kirjoittamista myös.

Elähän tyttö hättäile ollenkaan. Laitetaan siulle nämä villasukat jalkaan ja johan alkaa varpaissahi veri kiertämmään. Se on kuules niin, että jos varppaita palelloo, niin palelloo koko ruumista ja sielluu.

Kaikissa näissä novelleissa oli surullisia asioita, mutta ilojakin löytyy. Kielenkäyttö niissä oli maalailevaa ja mainiota mielestäni ja tapahtumat usein aika yllätyksellisiä.

Kirja sopinee Helmet-lukuhaaste 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
24. Surullinen kirja
25. Novellikokoelma
40. Kirjassa on lemmikkieläin
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja