Äitienpäiväsukat x 2

 Tänä keväänäkin Niina Laitinen on suunnitellut Taimitarhassa äitienpäiväsukat, pitkät noin 40 cm varren ja lyhyet. Lyhyt alkoi tänään, pitempi jo 24.4. 

Pitempää neulon harmaasta seiskaveikasta, kun kotiin tullessani vaellukselta ei ollut muuta yksiväristä lankaa pariasataa grammaa. Lyhyitä varten kävin ostamassa vihreää seiska veikkaa. 

Pitemmät olisi ehkä pitänyt neuloa kolmosen puikoilla eikä 3,5. Lyhyemmät teen kuitenkin 3,5 puikoilla. Malli on ollut tähän asti helppoa pitsineuletta. 

Mökkireissu

 

Aamulla lähdimme mökille tutkimaan siellä kevään etenemistä. Kolmisen astetta oli lämmintä, kun saavuimme perille. Juuri eilen ja tänään ovat mökkijärven jäät lähdössä. Tänäkin vuonna ne vain sulavat, ei kuulu helinää, ei kilinää. 

Käänsimme valmiiksi jo veneen. Katiskassa, jonka mies oli käynyt laittamassa jo pari viikkoa sitten, ei ollut yhtään kalaa.

 Vesilämpömittari unohtui laittaa kiinni laituriin. Se jäi vielä sisälle saunakamariin. 

Mies kaatoi kaksi kuusta ja yhden valtavan pitkän tervalepän. Kannoin risuja kasaan.  Teimme makkaranuotion, johon upposi risuja koko joukko. 

Mökki lämpesi kaminalla nopeasti, joten päivätorkut voi vetäistä lämpimässä. Tosin jo iltapäivällä ulkosallakin oli 13 astetta. 

Vielä jäi moni homma tekemättä, vaikka toimmekin multasäkkejä kylvöksiä varten. 

Olen vielä niin flunssainen, etten ole jaksanut alkaa touhuta kotona enkä mökillä, ollut seurana vain.

Vaellus vei voimat vähäksi aikaa!

Vaellusmatkan tarpeettomat tavarat

Santiago-kakku ei ollut turhaa, tosin söin sen jo lähtöpäivänä aterian päätteeksi.

Tämän vuoden pyhiinvaellusmatka on päättynyt. Purin repun ja sain kaikki tarpeelliset pyykkiin ja laitettua paikoilleen - ehkä vielä joskus tulevaa vaellusta varten. 

Tällä reissulla en tarvinnut lainkaan sadevaatteita. Mukana oli kevyt sadetakki, sadehousut ja jopa vielä sadeviitta, mutta käyttämättöminä, mikä tietysti oli sisänsä ilo, ettei kastunut eikä tarvinnut kurassa kulkea. 

Otin lähtiessä mukaan heijastinliivin, jonka ajattelin  Portugalin teillä pukea ylleni. Ajatukseksi kuitenkin jäi. Kevään 2016 vaelluksella se olisi ollut enemmän kuin tarpeen, jolloin silloisen ryhmämme kahden henkilön kävi kalpaten autojen kanssa.

Linkkari, aivan pieni, oli ruokapussissa, mutten tarvinnut sitäkään. Riitti muovinen lusikkahaarukkaveitsi tarvittaviin leikkaamisiin.

Yksi huolimattomuus harmitti: Minulla oli vahingossa kaksi silkkipussia mukana! Otin makuupussin pakattuna mukaan enkä avannut sitä lähtöpaukkauksissa. Sen mukana oli yksi silkkinen lakanapussi. Toisen, joka olikin mieheni, olin ottanut reppuun pakatessani.

Yhdet tukisukat olivat käyttämättöminä, koska otin kolmet mukaan. Ohuimmat sain pestyä päivittäin ja ne kuivivat hyvin, joten toisia paksumpia tukisukkia en sitten käyttänyt.

Laastareita yms. suojauksia en myöskään tarvinnut kuin pari pientä. Lääkepussin sisällys oli hyvä vara, mutta kiitollisena vain vara.

400 km parissa viikossa

 Kotona. Portugalin reittiä vaellettu siksakkina.

Yskän ja nuhan toin tuliaisina. Muuten kunnossa, jalatkin rakoitta, tosin tänään ylen turvonneina, kun otin aamulla tukisukat pois jaloista.

Yöllä Madridiin 3,5 tuntia junalla ja metrolla lentokentälle T4 osaan. Suurin piirtein unetta kotiin päivälennolla ja junilla Helsingin lentokentältä kotikylän seisakkeelle lumiseen maisemaan.

Nyt vielä alkuillasta mies lämmitti saunan ja saan vieressä köllötellä. 

Repun suojaukseen sain apua omia tavaroitaan kelmulla suojanneelta Madridin kentällä. Niibpä uskalsin sen laittaa ruumaan eikä tarvinnut taistella keppien kuljetuksesta tällä kerralla -  ja jopa kaikki tuli heti lentokoneesta ja sain kotiin.

Taivaan Isälle kiitos varjeluksesta tällä noin 400 kilometrin matkalla.

Santiago de Compostelassa

 

Kolmisenkymmentä kilometriä tänäänkin. Oli hienoa päästä perille. Tällä kerralla se tuntui aivan erilaiselta kuin aikaisemmin. Aika yksinäiseltä. Toisaalta oli aikaa miettiä, rukoilla, pohtia. Toki tapailin ihmisiä, vaeltajia vähän väliä ja juttelin etenkin iltaisin.

Kyllä tämä compostela mukavalta silti tuntuu.

Nyt compostelatoimistossa ei ollu pitkiä jonoja, kun tullessa piti täyttää tietokoneella tiedot ja kun oma numero kuulutettiin ja näkyi näytöllä, ohjattiin jollekin 11 vastaanottajasta. 

Kirkon luona oli väkeä kyllä. 

Ponteverdasta melkein Padroniin

 Eilen voin huonosti. Oli aivan veto poissa. Tänä aamuna aamiaisella tajusin, että en ollut eilen ottanutkaan lääkkeitäni. Tänään olo on ollut oikein hyvä ja kävelykin käynyt paremmin kuin luulin. Kilometrejä tuli tosi paljon ja päivästä pitkä lepotaukoineen. Toivon olevani huomenna perillä Santiago de Compostelassa.

Noin 40 km tuntuu hieman jaloissa, mutta muuten ok, koska pidin hyvin taukoja ja söin päivällä hyvän sopan.

Elämänlankaa

Virtaava vesi seuraili pitkin matkaa. oli mukava kuunnella solinaa.

Ponteverdassa erään talon seinässä.

Espresso ja leipä kymmenen kilometrin aamuvaelluksen jälkeen. Leivällä juustoa, pähkinää ja hunajaa.

Oli hyvä levätä Poussadan kirkossa aamukahvin jälkeen ja 10 kilometrin kävelyn jälkeen.

Matkalla on ollut myös hevosella kulkija. Hevosen tuoreet jätökset caminolla silloin tällöin kertoivat tuon.

Päivän soppa on kasviskeitto: perunaa, lehtikaalia ja valkeita papuja ja maukas kiehuvan kuuma liemi teki hyvää. Pidin täällä pitkän tauon ja juttelin pyöräilijöiden kanssa. 

Metsäisellä osuudella oli paikalliset tehneet kaupan.

 

Matkalaiset laittelevat kiviä ja koristeita useisiin paikkoihin.

 

Camino do Sar albergue, johon päädyin, on hyvä paitsi ei ole pyykkikonetta, mutten tänään olisi jaksanutkaan pyykätä. Onneksi on puhdasta huomiseksi. Tuliaisiksi sain heti kylmän juoman. Mukavia avuliaita juttukavereita löytyi.

Sängyissä verhot, väkeä vähän, mahtuukin vain 20. Hintaan 17€ sisältyy aamupala, croissantti ja makea pala, maitoa ja tee/kahvi, jos itse keittää ja siivoaa pois. Rauhallista nyt kaipasinkin.

Mosista Pontevedraan

 Kello oli viisi kun heräsin kuten suurinpiirtein joka aamu. Tein aamutoimet ja lähdin liikkeelle. Hetken kuljettuani tajusin, että on vielä tunnin ajan pimeää. Katuvalot loppuivat ja polku kulki metsän keskellä vähän väliä otsalampun valossa. Neljän kilometrin eli tunnin kuluttua alkoi kajastaa. Ei näkynyt ristinsielua silloinkaan, koska oli sunnuntaiaamu. Kukot kyllä ja koirat pitivät ääntä ja lintujen sirkutus. 

Kun Redondelaan asti pääsi, niin 10 kilometrin ja korkealle kiipeämisten ja alastulojen jälkeen tuli ensimmäinen avoin kahvila. 

Redondelassa olinkin täällä pari kertaa aikaisemminkin yöpynyt.

Lepotauko ja espresso ja bocadilla. Sitten taas jaksoi kiipeillä ja jotenkin vaikeasti tulla alas mäkiä. Joku käveli takaperin, joku siksakkia joku poikittain jalat...nyt oli muuten hyvä kulkea aurinkoisena päivänä. 

Lepopaikka tämäkin.

Matkalla oli metsäisillä paikoilla pari kertaa myynnissä juotavaa ja syötävää. Kuuma tee teki hyvää, kun pullosta vesikin alkoi loppua. Yhdessä paikassa toimi vesihana reissun aikana ja muutamassa paikassa luki ettei ole juomakelpoista. 

Tietysti kulku kävi kirkolta kirkolle ja risteille.

Pontevedran kunnallinen tuli ensimmäisenä vastaan enkä pitemmälle jaksanutkaan, kun tuntuu flunssa alkavan. Yskä on ollutkin jo monta päivää, nyt alkoi myös räkätauti. Tänäänkin lähes 30 km, mutta huomenna täytyy lyhentää matkaa. Vielä tai oikeastaan enää kolme päivää vaellusta.

Täällä vain netti toimii tosi huonosti. Yritän ladata kuvia matkan varrelta. Ja kohta kun olen jo Finrexin ottanut ja kuumaa juonut, niin petiin yöunille. Taas vain samat  kovaääniset miehet osuivat samaan kämppään eivätkä tunnu ymmärtävän, että makuusali ei ole juttuhuone.

Ison pyykin laitoin koneeseen (4€) ja kuivui sitten pihalla nopeasti. 10 € maksaa oleskelu täällä. Kävin kaupungilla syömässä pizzan, koska siihen aikaan ei mikään muu ollut auki enkä jaksanut iltaa odottaa.