Mehustus mehumaijalla alkoi tänään. Siinäpä onkin urakkaa monen moneksi kerraksi tämänkin jälkeen.
Mies pilkkoi kantarellit (ja mustat torvisienetkin, jotka laitettiin toisessa erässä) ja
paistoi sieniä ja
valmisti maukasta kantarellikastiketta. Hän siis puhdisti sienet ja silppusi ne ja laittoi öljytylle pannulle, kuumensi, kunnes sienistä
irtoava neste on lähes haihtunut, lisäsi pannulle voita ja silputtua
punasipulia, kuullotti ainekset ja lisäsi suolaa, ripaus sitruunapippuria ja valkopippuria sekä kanamunan ja ruokakermaa ja lopuksi pinnalle runsaasti persiljaa.
Sana tälle päivälle: "Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!" (Psalmi 133:1)
10 kommenttia:
Yhteistyöllä asiat sujuu.
Nam, kanttarellikastike on hyvää.
Oi mitä herkkua! Ihan vesi kielelle herahtaa, namskis:)
Niinpä, sovussa on hyvä elää. Kantarellit kyllä kelpaisivat tännekin, en ole löytänyt täältä moneen vuoteen niitä.Ne ovat vähän kuin lakat Lapissa, hyvin varjeltuja salaisuuksia.
Siinä on teille särvintä pitkäksi aikaa :)
Mehua pitäisi minunkin keittää !!
Mukavaa pian alkavaa viikonloppua :)
Onpas maukkaantuntuinen kastike. Mehustus on käynnissä täälläkin ja jatkuu pitkälle syksyä :)
Kantarelleja onkin löytynyt paljon tänä kesänä.
Suosittelen...
Ehkä niitä jostain vielä löytyisi...
Mehun keitto on tähän aikaan aika monessa huushollissa meneillään.
Niinpä jatkuu...
Lähetä kommentti