Kuultuaan
että olen ollut pyhiinvaelluksella Espanjassa, työtoveri suositteli
luettavakseni Cheryl Strayedin kirjaa Villi Vaellus. Kylläpä kannatti
lukea tuo, Elin siinä kertojan mukana. Strayed kertoo omakohtaisesta
selviytymistarinastaan. Hän kertoo rehellisesti pitkän vaelluksen vaivoista ja
iloista ja myös vaelluksen tuomasta vahvuudesta sekä samalla
elämänhistoriastaan.
Lähtökohtana on totaalinen yksinäisyys: Äiti kuolee, avioliitto hajoaa ja muu lapsuuden perhe hajaantuu. Hän kokeilee kaikenlaista. Sitten hän kerran saa käsiinsä kirjan, joka kertoo tuosta Meksikosta Kanadaan kulkevasta vaellusreitistä ja päättää lähteä kulkemaan sitä 100 päivää. Aika huonosti valmistautuneena, tietämättä paljoakaan reitistä, hän lähtee mahtavan ison rinkan kanssa matkaan.
Tuo vaellusreitti on todella paljon vaativampi kuin camino Ranskan rajalta Santiago de Compostelaan. PCT eli The Pacific Crest Trail on tuo vaellusreitti 2650 kilometriä Meksikosta Kanadaan.
Lähtökohtana on totaalinen yksinäisyys: Äiti kuolee, avioliitto hajoaa ja muu lapsuuden perhe hajaantuu. Hän kokeilee kaikenlaista. Sitten hän kerran saa käsiinsä kirjan, joka kertoo tuosta Meksikosta Kanadaan kulkevasta vaellusreitistä ja päättää lähteä kulkemaan sitä 100 päivää. Aika huonosti valmistautuneena, tietämättä paljoakaan reitistä, hän lähtee mahtavan ison rinkan kanssa matkaan.
Tuo vaellusreitti on todella paljon vaativampi kuin camino Ranskan rajalta Santiago de Compostelaan. PCT eli The Pacific Crest Trail on tuo vaellusreitti 2650 kilometriä Meksikosta Kanadaan.
Sitä pitkin Cheryl käveli
Mojaven aavikolta Oregoniin Washingtonin rajalle 1770 kilometriä yksin. Jaloissa rakot ja ruvet,
naarmut ja nirhaumat, huolimatta uupumuksesta ja niukkuudesta,
kylmyydestä ja kuumuudesta, tylsyydestä ja tuskasta, janosta ja nälästä, ja
musertavista muistoista hän käveli tuota polkua, vaellusta vuoristoisessa
maastossa, ylös ja alas vuorenrinteitä, lumen ja jään keskellä sekä paahtavassa
helteessä.
Nautin tuon kirjan lukemisesta
ja eläydyin mukaan. En vain enää itse pysty kulkemaan tuollaista reittiä enkä edes
paljon helpompaakaan muuten kuin mielikuvissani.
4 kommenttia:
Taidanpa käydä kirjastossa. Minua ovat kiehtoneet aina nuo Santiagon vaelukset, mutta epäröin jalkavaivojeni takia. Kiitos kirjavinkistä.
Kiitos kirjavinkistä.
Tarvitsisin jonkun kirjan, jolla saisin romaanien luvun käyntiin, en ole vieläkään sen aivokalvontulehdukseni jälkeen saanut luettua yhtään romaania, jotenkin ei kärsivällisyys kestä. Asiakirjoja kuietnkin olen lukenut.
Heleitä heinäkuun päiviä edelleenkin .
Kannattaisi minunkin varmaan lukea tuo kirja. Ja uskonpa, että kulkijan mieli kasvoi matkan aikana!!
Kirja koukutti!
Lähetä kommentti