Torstaiaamuna tulimme Tievatuvalle bussillamme koko yön matkustettuamme.
Kuka nukkui, kuka valvoi... Etelässä ei ollut paljoa lunta. Täällä pohjoisessa sitäkin enenmmän - kuulemma Saariselällä noin 70 senttiä.
Pääsimme aamiaispöytään ja sitten vähitellen
useimmat lähtivät hiihtämään. Innostuin hiihtelemään nukkumattoman yön
jälkeen ensin Kiilopäälle, jossa kuivailin kuivauskaapissa hanskat ja
söin eväitä.
Sitten hiihtelin Ahopään yli Saariselälle hakemaan
Vaskoolihiihdon numerolappua ja palasin Tievalle hiihtäen.
Tulipa
kokeiltua uusien suksien toimivuus! Keli oli hyvä samoin ladut, vaikka
suksien toimivuus ei ollutkaan paras mahdollinen. Paikalliset kertoivat,
että sää oli tällä viikolla ensi kertaa noin hyvä.
Perjantaina oli Vaskoolihiihto. 33. kerta, kun sitä hiihdettiin, minulla vasta kolmas kerta.Meidän bussissamme oli kahdeksan nuorta, jotka innostuivat hiihtämään 60 kilometrin hiihdon vapaallahiihtotavalla. Niinpä naisten ensimmäinen ja toinen olivatkin meidän porukkaa. Wau! Hienoa tytöt!
Kyllä vielä illalla naisten saunassa sitten hurrasimmekin heille koko porukka.
Olin tänäkin vuonna hiihtämässä Vaskoolihiihtoa perinteisellä. Hiihtomatkan varrella oli juottoasemia, joilla sai lämmintä mehua ja lämmintä urheilujuomaa.
Hiihdon jälkeen sai porokeittoa. Jos halusi, sitä voi nauttia myös nuotion äärellä. Paikallisen seurakunnan diakoniatyön vapaaehtoiset paistoivat tänäkin vuonna lättyjä yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Olivat maukkaita - niin lätyt kuin paistajien jututkin.
Ja tietysti vaskoolihiihdosta sai mitalin ja kunniakirjan!
Illansuussa tein vielä hiihtolenkin Kiilopäälle Tievatuvalta. Ja uudelleen saunaan, koska täällä Tievalla pääsee saunasta avantoon.
Saunoin näet heti hiihdon jälkeen Riekkohotellin saunassa, koska tuo saunominenkin kuului hiihdon hintaan.
Oli pitkäperjantai. Illalla iltahartaus Tievan kappelissa. Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme.
Hänen sovitustyönsä on täytetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti