Pieve de Saddiin sateessa

Aamulla Citta di Castellon majapaikassa Albergo-Ristorante Hotel Umbriassa oli maukas aamupala lämpimine soijamaitoineenkin ja päärynöineen.

Lähdimme noin  klo 9.10 aamuhartauden jälkeen vaeltamaan vielä mielessä virsi 509:

Herra, elämääni valvo, etten harhaan
vaeltaisi täällä ohi ihmisten.
Herra, auta aina, etten ketään paina,
etten toisten taakkaa suuremmaksi tee.

Vierelläni kulje, askeleeni ohjaa,
etten väisty, milloin kutsut auttamaan.

Sydäntäni ohjaa, anna minun, Herra,
armossasi kasvaa, olla ihminen.

Alkoi sataa hieman. Kuljimme katuja pitkin ja sitten asfalttitietä ja pysähdyimme kahville noin kuuden kilometrin matkan kuljettuamme. Toki oli myös tarve lämpimään ja kuivaan (ja toilettiin). 

Matka jatkui jonossa ja pienissä ryhmissä. Jotkut jaksoivat kulkea nopeasti ja olivat yli puoli tuntia aikaisemmin perillä ennen häntäpäätä. Tauot tänään olivat vain lyhyitä juomataukoja sateen vuoksi. Reppukin oli selässä koko ajan kahvilataukoa lukuun ottamatta. Housut olivat polvia myöten läpimärät ja vaelluskengät joka puolelta märät ja sukatkin ja sadeviittakin, joka toki piti vettä. Vyölaukkukin oli kastunut. Enpä ottanut opikseni Espanjan caminovaellukselta, että se piti suojata muovipussilla! Onneksi sisältö ei kastunut, koska tavarat olivat muovin sisässä.

Eipä tänään ole pyykkipäivä, koska pyykit eivät taida kuivaa! Suihkun jälkeen onneksi oli kuivaa laittaa päälle.

Majoitus on kirkon tiloissa eli yläkerrassa ja useammassa keroksessa olemme majoitettuina. Vain viisi meistä on alimmassa eli kirkkokerroksessa. Kaikkein ylimpänä on vielä yhden hengen kappeli.

Täällä ei ole nettiyhteyttä. Lämmitys toimii kaminalla ja keittiössä hellalla ja meidän kämpässä puhaltavalla lämmittimellä. Kaikissa tiloissa ei edes olekaan minkäänlaista lämmitystä. Jotenkin saimme vaatteet ja kengät kuiviksi seuraavaa päivää varten. Joku kokeili, hyvällä menestykselläkin, jopa tukankuivaajalla kuivattaa vaatteitaan.

 

Niinpä kokoonnuimme keittiöön koko porukka lämmittelemään hellan lämmössä ja viettämään illansuuta ja iltaa siellä. Oli hierontasessiokin: Porukka hieroi toinen toisensa.

Keittiössä oli ikoni: pyhä perhe ja pyhä kolminaisuus.

Paikkakunnan seurakunnan vapaaehtoiset laittoivat meille maukasta ruokaa ja keittiö muuttui ruokalaksi illan mittaan pukkipöydän ja kirkonpenkkien avulla. Vapaaehtoiset hoitavat tätä majoituspaikkaa. Täällä kirkolla yöpyy vuosittain noin 400 pyhiinvaeltajaa. Koko reittiä vaeltaa vuosittain noin 6000 – 10000 ? pyhiinvaeltajaa. Tämä kirkon ensimmäiset osat on rakennettu 1300-luvulla.

Illalla olimme kirkossa huopiin kääriytyneinä iltahartaudessa Taize-lauluineen.