Pääsiäisenä aurinkokin tanssii

Pääsiäisen kirkas aamu koittaa, väistyy yön ja pimeyden valta.
Taivaan enkeli on viestin tuonut: Kristus on ylösnoussut!

Jeesuksemme haudan suulta viedään viesti kauas, maiden ääriin saakka:
Herra elää, hän on keskellämme, Kristus on ylösnoussut!

(VIrsi 91:1,4) 

 Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.

Aamu alkoi riemullisen kauniina auringon pilkistäessä esiin. Jo aikaisin ennen kuin aamiaisaika olikaan,  kämppämme eli vanhat naiset olimme odottamassa puuron valmistumista. Söimme ja lähdimme reippaasti laittamaan kuntoon hiihtovarusteet ja pienessä pakkasessa liikkeelle.

Hiihdin aluksi kohti Laanilaa Tievatuvalta. Matkan varrelle on Rönkönlammen nuotiopaikalle rakennettu uusi taukotupa. Siellä tapasin miehen koirineen aamulenkillään. Ei toki tämä liikkunut latuja pitkin vaan lähellä kulkevaa kelkkauraa.
Laanilasta suuntasin kulkuani koti Rumakurua. Reitti oli samaa tuo väli kuin Vaskoolihiihdossakin. Jotenkin matka tuntui nyt paljon lyhyemmältä, kun sitä yksikseni hiihdin. Muutama luisteluhiihtäjä paineli vauhdikkaasti ohi. Minulla ei ollut kiirettä minnekään. Riemuitsin kirkkaasta aurinkoisesta pääsiäispäivästä. Aurinkoisella säällä kannatti varustautua aurinkolaseilla - hanki oli yllättävän häikäisevä.

Rumakurun uudelle kämpälle oli saapunut jo paljon väkeä. Ja tuvan vihkon merkintöjen mukaan siellä oli edellisenä yönä muutama yöpynytkin.Vettä oli keitettynä kattilassa, mutta takassa ei enää ollut tulta. Tuvan seinustan penkillä istuessakin oli lämmin auringon lämmittäessä.

Saariselän ja Kiilopään lähialueella latureittien varrella on päivätupia. Yksi päivätuvista on todennäköisesti 1930 rakennettu Rumakurun kämppä, joka on puiston vanhin tupa.
Jotkut olivatkin tässä  Rumakurun vanhan kämpän luona paistamassa nuotiopaikalla makkaraa ja evästelemässä.

Hiihtelin vielä nelisen kilometriä Luulammelle, missä on latukahvila. Siellä oli kaminoissa tulet ja niin sain kaikki hiestyneet vaatteet kuivumaan. Tuvan katonrajaa kiersi teksti: ...tulossa tähän

Kuuma kuppikeitto teki terää eli hyvä oli nauttia keittoa kahvin sijaan.

Monelle tämä Luulammi oli kääntymispaikka, koska tänne oli Saariselältä helppoa reittiä kymmenisen kilometriä. Monet matkaryhmämme jäsenetkin tapasin täällä. Yllättäen kohtasin myös serkkuni, joka sanoi että toisetkin sukseni ovat Luulammilla. Ne nanot olivat luistaneet hyvin!

Paremmin kuin minun skintecit. Keli vaihteli: toisinaan luisti hyvin, toisinaan lämpötilan vaihdellessa alamäissä meno oli tahmeaa.

Luulammilta palasin Rumakurun kämpälle hetkeksi istuskelemaan auringonpaisteeseen. Sitten lähdin takaisinpäin Laanilaa kohti, kunnes lähdin hiihtelemään oikolatua Ahopään juurelle, josta sitten kiipesin mäkeä ylös ja kävelin varmaankin sata metriä ennen huippua sukset olalla. Sitten lasku Kiilopäälle. Kiiilopäällä kuivattelin jonkin aikaa pipoa ja rukkasia ja join viimeiset tipat termarista ennen loppumatkaaTievalle.

Kiilopäällä on paljon lumi/jääveistoksia.

Hiihtelin vielä loppumatkan Tievatuvalle. Miten kaunista olikaan ympärillä: auringonpaistetta, puhdasta lunta, muutama aste lämmintä...

Tievalla tietysti oli sinne saavuttuani kohta naisten saunavuoro ja avanto. H meni hieman myöhässä miesten vuorolle, vain 11 minuuttia aikaa saunomiseen, tukanpesuun ja parranajoon ja kuivaamiseen. Naiset vähän heittivät huulta, kun H oli saunalla vielä minuutin naisten vuorolla. 

Majoitusrakennuksemme Vanha Tieva ja saunakin sijaitsevat näet Kakslauttasen rannalla, joten talvisin avanto  ilman muuta kuuluu saunomiseen. Tosin myös "vanhat" naiset minua lukuunottamatta kävivät joka aamukin avannossa.

Illalla saunakamarissa oli meillä yhteinen illanvietto, jossa Matti esitti mm. lappilaisia lauluja.