Onnen murusia

Aamulla töihin lähtiessä olivat puut huurteessa. Pakkaspäivä vielä täysikuu-yön jälkeen.

Oli perjantaina siunaaminen, jossa yhtäaikaa kaksi arkkua. Toinen puolisoista oli kuollut noin viikkoa aikaisemmin ja toinen puoliso oli vielä ollut suunnittelemassa hautajaisia lapsen kanssa - nyt molemmat tässä.

Siellä he kulkevat

tähtien rivissä kirkasta vanaa,

äiti ja isä peräkanaa.

Siellä he jollain planeetalla

puutarhakeinussa pihlajan alla

viipyvät ääneti nuoruuden muistoissa.

Jälleen yhdessä. isä ja äiti.

(Lauri Viita)

Lauantaina puolestaan oli täällä siunaus. Työtehtäviä on riittänyt tällä saralla. Kun olen lueskellut paikallislehtiä, niin niissä on ollut viime aikoina yllättävän paljon kuolinilmoituksia.

Iltaisin kotosalla on takassa tuli. Takka varaa lämpöä ja tuo kotoisuutta. Elävän tulen seuraaminen on meditatiivista ja rauhoittavaa. Samalla pystyy nollaamaan päivän tapahtumia.

Tänään sunnuntaina on ollut meillä vauhdikas päivä. Aamusella olin messussa omassa kirkossa aivan tavallisena seurakuntalaisena ja sauvakävelin sieltä kotiin tuon viitisen kilometriä. Pitkästä aikaa sain täten ulkoiluliikuntaakin.

Kun pääsin kotiin, mieskin tuli pian sen jälkeen. Hän puolestaan oli ollut hiihtokilpailujen lähettäjänä. Aterioimme ja pian tuli poika perheineen käymään. Kahvittelimme ja juttelimme. 

Sitten lähdin kummilapsiperheen luo ja heidän ystäviään monine tavaroineen kuljettamaan kaupunkiin matkakeskukseen, josta he lähtivät omalle kotiseudulleen bussilla. 

Ja illansuussa autoilimme pelaamaan lentopalloa. Olipa tänään vauhdikkaat pelit: 4-3 (kylläkin miesten hyväksi).

Vielä nyt illalla paistoin pataleipiä eilen tehdystä taikinasta.  Onpa mukava tuoksu kotona. Takan lämmössä sai nauttia tuoretta lämmintä leipää iltapalaksi. Eikö tämä ole onnea!