Kyläilyä

Taas on työviikko. Maanantaina siunauskeskustelussa, tiistaina päivystävänä pappina ja loppuviikolla kolme siunausta. Tätä eläkeläisen elämää! Vapaaehtoisesti.

Tänään onneksi ehdin sulattaa pakastimen, kun vielä oli pakkasta reippaanlaisesti. Ulos pakkaseen saimme tuulettumaan myös matot ja ryijyt.

Illalla olimme kummilasten luona. Sain juuri paistettua leipää hyvän teen kera alkupaloiksi

 ja sitten vähän myöhemmin oli vuorossa maukas ateria -

mieskin kerkisi mukaan aterialle ja tutkimaan kummitytön kanssa kirjaa ja isomman kanssa pallottelemaan ja touhuamaan muutenkin.

Ennen ateriaa minua hoidettiin hyvin. Sain tukanleikkuunkin ystäviltä. Kiitos!

Ja oli mukavaa körötellä molempien pienten kummilasten kanssa:                  

Körö körö kirkkoon,

pappilan muorin penkkiin,

ruskealla ruunalla,

valkealla varsalla,

kirjavalla kissalla,

kolipäällä koiralla,

kopsis kopsis kopsis kops.

Päivän sana:  Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta  vain vahinkoa. (Sananlaskut 14:23)