Ourencesta Castro Dozoniin

Aamulla taas sama juttu kuten edellisinäkin aamuina: Ranskalaisen vaeltajan kello soi 5.40 ja niin heräsin siihen, etenkin kun hän päästyään vessaan alkoi ladata lamppuaan veivaamalla sitä. ja tottakai se ääni kuului. Porukka alkoikin olla pian lähdössä. Kun kävin vielä vessassa aamutoimien jälkeen, kaikki tutut olivat hävinneet klo 6.45. Olen sitten tehnyt omaa vaellustani vasenta reittiä myöten.

Aluksi suoraan roomalaiselle sillale, siitä ylös ja isomman tien reunaa ja 5,5 kilometrin tienoilla oikealle vinosti ja sitten ison tien ali, sillan ali ja (huom! 6 km kohdalla 100 kilometriä Santiagoon) ja siitä sitten pari kilomeriä nousua miltei koko ajan ja ennen nousua oli vasemmalla puskapolkuvihdoin asioille, kun yhtäkään baaria ei ollut vielä auki. Pari baaria olin jo ohittanut, mutta ne olivat kiinni.

Vasta Casa Caesar oli avoinna. Siellä Caesar halusi jokaisesta kävijästä kuvan. Istuskelin hetken siellä tauolla ja jatkoin matkaa kävellen mukavia metsäpolkujakinraiottiissa tuoksussa. Eucalyptuspuita kasvoi reitin varrella.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. 
Tämä psalmi 23 oli tänä päivänä vaeltajalle tärkeä. Se seuraili minua pitkin päivää. Kiitollisena kauniista luonnosta sain kulkea.
Ja kukot, koirat, käet ja lehmätkin olivat päivän eläimiä. Ylämäkiä riitti ja hankalia alamäkiäkin, mutta eteenpäin oli menevän mieli.

Baarissa Ponte Mandras päivän ensimmäinen espresso klo 11 ja 15,6 kilometriä askelmittarissa.

Ceaan oli vähän yli parikymmentä kilometriä ja juuri kun olin sieltä jatkamassa matkaa eteenpäin  Jean-Pierre tuli ja kertoi jäävänsä sinne albergeen seuraavaksi yöksi, ilmeisesti odottamaan Franciskoa. Hän halasi ja poskisuukotteli minut ja toivottelimme toisillemme Jumalan siunausta. J-P kyselikin minulta Franciskosta, mutten tiennyt hänestä tältä päivältä mitään.
Ceasta lähdin kävelemään pitkin carreteraa taas vasenta reittiä, siis ainakin Pinoriin asti tietä myöten kulki reitti lyhyttä metsäpolkua lukuunottamatta.
Aurinko paistoi kuumasti ja kävin juomassa päivän toisen espresson  Arenteiron kahvilassa 26 kilometrin päivätaipaleen jälkeen.  Jo tänne noustessa noin kilometri aikaisemmin pidin bussipysäkillä kunnon tauon.  Polkupyöräilijätkin polkivat hitaammin ja tekivät pöyrillään siksakkeja, jotta olisivat jaksaneet päästä eteenpäin. He ajoivat jopa hitaammin kuin minä kävelin samaa matkaa.Kyllä tänään on ollut rankkoja nousuja!
Alex tuli juuri tähän kuppilaan ja lähti jo etenpäin.
Kävelin vielä noin kilometrin ja sen jälkeen alkoi luontopolku/tie.  Olipa tyuo lopu 8 kilomettriä rankkaa kävelemistä, osa sentään aika hyvää  peltotietä. matkan varrella oli taas metsää palanut. Täällä noita metsäpaloja on ollut paljon. Alastulo kylään taas oli pitkä - ei niin kovin vaikeaa maastoa sentään.

Tulin vasta noin puoli viiden maissa 36,5 kilometrin taipaleen jälkeen tähän kunnalliseen albergeen Castro Dozón kylässä.

Suihkutila oli varsin jännä. Se toi mieleen Auschwitzin! Naisille oli monen monta yläsuihkua ja koko suihkuhuone höyrysi mennessäni sinne. Pesin siellä käsialtaassa tosin sitten pyykkinikin. Odottelin hospitaleroa, koksa oli vain yläsänkyjä ja kun mieheet pitivät puoliani, niin saimme neljistään yhteisen toisen huoneen ja kaikille alasängyt.

 

Kävelin vielä kauppaan ja baariin, jossa oli wifi. Sen verran kerkesin, että katsoin tulevan säätilan ja sain viestiteltyä kotiin. Jalat ovat kipeät, Mutta piristi tuo baarissa ollut teksti: 65 km enää Santiagoon.

Miehet ovat tehneet ruokaa ja minä olen lupautunut sitten tiskaamaan. Saan heiltä aina hyvät sapuskat - ovat hyviä ruoanlaittajia. Tänään oli makaronia, tomaattisekoitusta, juustoraastetta, jälkiruoaksi suklaata ja ananasta sekä teitysti leipää ja viiniä.

Illala laitoin patterin päälle vaatteet kuivumaan ja niin sain sukatkin aamuksi kuivaksi ja kalsarit ja miehetkin omat pyykkinsä.