Kirja jakaantuu kolmeen osaan ja seitsemääntoista lukuun kertomuksina aikuisuudesta, iloista, suruista, rakastumista, pettymyksistä lähinnä 2010-luvulla tapahtuvina. Kerronnan alkupuolella hän on abi, sitten sivari kirjastossa ja sitten kirjallisuuden opiskelija Helsingissä. Veikko kirjoittaa runoja ja liittyy runoyhdistykseenkin.
Matkustelua. Veikon vieraillessa ulkomailla kirjassakin on englanninkielistä tekstiä vierasmaalaisten kanssa keskustellessa.
Kaisa, Elin, Maija ja muutamat muutkin ovat Veikon rakastettuja pitemmän tai lyhyemmän aikaa. Kasvukipuja, maailmantuskaa, elämisen ahdistusta. Kun Veikolla on suruja, hän pakenee mummon luo tämän hellään ? hoivaan. Mummo on hänelle tärkeä ja mummon kuolema koskettaa.
Mummon kanssa oli ollut vaikeaa, mutta uudella, läheisellä tavalla. Yleensä Veikko vietti mummolassa vain viikonlopun, jonka aikana mummon hyväntuulisuus ei kerinnyt rakoilla. Mutta nyt, viikon kahdenkeskisen ajan jälkeen mummo oli jopa alkanut tiuskia. Ei sitä kastiketta nyt tarvihe pohjaan polttaa. On se kumma kun ei pojalle omenasoppa kelpaa. Meiän pihatiellä et kyllä näin lujjaa aja. Kerran mummo oli jopa vetäissyt maitopurkin Veikon ködestä ja työntänyt en takaisin jääkaappiin. Ihan hyvvää se vielä on.
Kai se oli luottamusta.
Luin, mutten ihastunut kirjaan. Ehköä olen liian vanha!
Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtiin
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
45. Kirjan nimessä on kieltosana
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Aikuisten lukudiplomin ryhmästä
Kotimaisia nykyromaaneja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti