On se kumma, kun talossa ei ole pullaa. Mies tykkää saada päivässä kaksi kertaa kahvin kera pullaa, aamu- ja iltapäivällä.
Tänään mökillä leivoin pikkupullia pari pellillistä ja tein lisäksi pullataikinaan mustikkapiirakan. Mustikat poimin mökin pihalta.
Vihdoin kurpitsat ovat alkaneet kasvattaa kokoa. Kesti kauan ennen kuin edes tuli emikukintoja. Hedekukkia kyllä on riittänyt silmäniloksi pitkään. Kurpitsat ovat levittäytyneet kompostista pitkälle ympäristöön, lähinnä ison kiven yli jopa kasvimaalle asti. Nyt noita alkuja on jo kymmenkunta, osa jo isojakin. Tänäkin syksynä on aineksia aurinkohilloon!
Mehiläisille annettiin talviruokinnaksi sokerilientä. Sitä ennen pesät tarkastettiin ja otettiin hunajaa, mikäli sitä oli vielä saatavissa ja pienennettiin pesät korkeintaan parin laatikon korkuisiksi talvea varten.
2 kommenttia:
Minäkin olen "pullahiiri"! En välitä yhtään viinereistä ym., mutta tuore, rehellinen pulla on aivan ihana herkku. Onneksi miehelläsi on tuollainen taitava superleipuri kuin sinä!
Jaana: Mökillä on välistä mukava leipoa. Eikä siellä aina ole valmiina pakastimessakaan. Mies mielestä mustikkapiirakka on parasta pullapohjaisena.
Lähetä kommentti