Lukuhaasteessa suruja ja iloja

Luin Orvokki Niemisen kirjan Näen juhannusruusujen kukkivan kauniimmin ... ja sitten syntyi neloset. Väylä 2011. Kirja kertoo syvästä surusta, lapsen kuolemasta ja toisaalta syntymän ihmeestä.
Orvokki avioitui Esan kanssa ja he saivat ensin yhden lapsen Artun. Vuosia kului ja tuli monta keskenmenoa, ja lopulta hedelmöityshoitojen avulla Ida-tyttö. Tuo lapsi kuoli auto-onnettomuudessa 8-kuukautisena.

Mä taimi olen sun tarhassas ja taivasta varten luotu.

Sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu. 

Perhe ei ole täydellinen, ennen kuin sillä on oma edustaja Jumalan luona taivaaassa.

 

Orvokki toivoi edelleen lasta, mutta se oli mahdotonta paitsi koeputkihedelmöityksen avulla. Ja ihmeenä sitten tulikin neljä lasta yhtäaikaa: kolme poikaa ja yksi tyttö.

Kun oli neljä pientä ja kaikki jos yhtä aikaa hermoilivat, niin Niksi-Pirkan neuvo auttoi, kertoi Orvokki: Ala imuroida, niin lapset rauhoittuvat. Joskus hän vain pani imurin päälle ja meni kahville, kun siihen ei muuten saanut aikaa.

Orvokki kertoo iloista ja suruista avoimesti. Myös avoimesti miehensä alkoholiongelmasta. Sitä jonkin aikaa pystyttiin hoitamaan Antabus-kapseleiden avulla puoli vuotta kerrallaan, kunnes ne eivät enää käyneetkään.

Yritän lueskella paljon elämänkerta- ja muistelmateoksia, jotta saisin itselleni vinkkiä omaan kirjoittamiseeni.

Tämä kirja osuu Helmet 2016 lukuhaasteen kohtiin 3: kirjassa rakastutaan, 26: elämänkerta tai muistelmateos, 44: kirjassa joku kuolee ja 48: kirjassa on alle 150 sivua.

Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on tullut pilvin pimein viime vuonna ja tänä vuonna edelleen Suomeen. Osa heistä on Afganistakin.
Tämä Latifan kirjoittama kirja Kätketyt kasvot, Neljä vuotta talibanien ikeen alla (WSOY 2002.) kertoo realistisesti erään kabulilaisen perheen tarinaa myllerryksissä. Oli hankalaa elää jatkuvassa pelossa. Oli vaikeaa, kun ei päässyt/voinut mennä ulos enää ilman burgaa ja miespuolista saattajaa ja sittenkin se oli vaarallista. Lapset ja nuoret eivät päässeet enää kouluun. Naiset olivat alistettuja: heitä ei ollut olemassa ilman miehen läsnäoloa.  Paljon ihmisiä hakattiin, tapettiin, tuhottiin talibanien Koraanitulkintojen vuoksi.

Latifa oli etuoikeutettu. Hän oli saanut käydä koulua kuten sisaruksensakin, isä hyväksyi naisten opiskelun. Äiti oli gynegologi, jolta kuten muiltakin naisilta, kiellettiin kaikki työnteko kodin ulkopuolella. Niinpä hän otti salaa vastaan potilaita. Latifa tyttökavereineen piti salaa korttelin lapsille koulua kotonaan.

Latifa kertoo avoimesti kirjassaan näistä. Hän pääsi Ranskaan kertomaan EU:n henkilöille lääkäri-äitinsä kanssa tapahtumista isän saattamana tietysti. Heitä uhattiin fatvalla ja siksi he joutuivat jäämään Eurooppaan.

Koskettavaa luettavaa. Itketti aivan.

Tämä kirja osuu haasteen kohtiin 4: maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja, 5: Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman, 10: aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja, 42: 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja 44: kirjassa joku kuolee.