Ohjeita hyvään elämään

Kynttilänpäivä on tänään. Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Päivän evankeliumitekstissä kerrotaan vanhasta Simeonista, joka sai kohdata Jeesus-vauvan temppelissä ennen kuolemaansa, kuten Jumala oli hänelle luvannut. Simeon oli onnellinen saadessaan nähdä Jeesuksen ja riemuitsi ja kiitti Jumalaa. Vähän samalla tavoin kuin isovanhemmat riemuitsevat lapsenlapsistaan.Meistä jokainen on oma tärkeä lenkki sukupolvien ketjussa.

Lähiseudulla on parit papinvaalit meneillään. Oikeastaan tänään jo ratkesi toinen. Keski-Lahden kirkkoherraksi valittiin vt. kirkkoherrana toiminut Miika Hämäläinen selvällä äänierolla toisiin hakijoihin.

Toinen vaali on vielä alkutekijöissään: Ensimmäinen kolmesta piti tänään vaalisaarnansa. Vaalisaarnan jälkeen on jokaisella on myös seurakunnan tarjoamat kirkkokahvit, joilla viranhakija voi esitellä itseään ja häneltä voi kysellä mitä mahdottomimpia asioita, kuten tänäänkin.

Kävelin tänään kirkosta kotiin. Alkumatkalle sain seuraa nuoresta opiskelijasta, jonka kanssa juttelimme maat mannut ja niin matka sujui huomaamatta nopeasti sauvakävellen.  

Juuri kun kerkesin kotiin, sain vielä vieraaksi hetkeksi kummipojankin jalkapalloharjoitustensa välillä. Olipa mukava tavata häntä ja äitiään!

Pari päivää sitten valmistuivat jälleen Kertut edelleen sinapinkeltaisesta Seiskaveikasta kolmen ja puolen puikoilla. Nämä painavat 90 grammaa. Niissä on kymmenen kuvioita, viisi varressa ja viisi terässä. Kantapää on vahvistettu kantapää. Vielä on tuota sinapinkeltaista lankaa jäljellä parisen kerää.

Olen taas lueskellut. Tällä kerralla oli vauhdissa Heli Laaksosen Lähtisiks föli (Otava 2015). Lähtisiks föli? on Laaksosen itsensä kuvittama. Föli-kirjan tekstien otsikot alkavat ’Mitä mää tiärän. (mitäs tiärät= mitä kuuluu). Tätä lounaissuomalaista yleismurretta on tämä Lähtisiks föli -teos, johon on koottu eri lehdissä ilmestyneitä kolumneja. Niissä Laaksonen kertoo viidentoista vuoden ajan keikkailuistaan eri puolilla Suomea ( ja vähän ulkomaillakin). Hänellä, sanamaijalla, on runoauto keikkaautonaan, oikeastaan jo kolmas runoauto meneillään.

Olen asunut Turussa 13 vuotta ja siksi on kiva kuunnella/lukea tätä murretta.

Mitä mää tiärän Lahrest? Lahres o huikaiseva Sibeliustalo (mink akustiikka o lahtelaiste mukkamailman kolmanneks paras, mut hee ei suastu paljastama, mitkä o 1. ja 2. Ehkä sen tähre et nee on Turus?) Ja vaik siäl on lisäks humiseva harju, Möysän Esso ja Suame vilkkaimpi runoihmissi

Ilo oli lueskella tätä kirjaa hänen keikkamatkoista ja niillä tapahtuneista kommellluksista ja muista pohdinnoista. Sai nauraa. Tuli hyvä mieli, jottaa jollekulle muullekin sattuu ja tapahtuu ja joku sitten vielä uskaltaa kirjoittaa niistä julkisesti. Ja vielä sitten esittää niitä julkisesti ja tienata niillä elantonsa.

Luulin et mun pyärään tul joku vika, mut see oliki ylämäki. 

Tämä kirja  osuu Helmet lukuhaasteen 2016 kohtiin 9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja, 13. Kirjan nimi on kysymys ja 36. Kokoelma esseitä tai kolumneja.

Tärkeitä ohjeita ja neuvoja kirjassa oli myös:

Piänil paikkakunnil yhrenki ihmise - ja hevose - vaikutus o  suur. Voi itte vaali sitä, mink tahto säilyttä. Olik hyvi järjestet tilasuu? Kehu kaikil ja men uurestas. Vaikuttank yhristys kiinnostavalt? Föli vaa! Tahroks et lähel on kirjakaup? Tramppa siäl. Tykkäks, et kesäteatter toimi jatkoski? Ost lippu. Kaippaks kukkassi? Kylvä siämen! Huhkik teijän kunnas oma kulttursihter - pelimannin, tualinkantajan ja kunnan-arkiston risteytys? Kiitä hänt ääne. Kiärittelek harmittavaine jätskipaper maas? Nost ylös. Onk hauska, et kaupunk o eläväine? Elä mukan.