Sivun näyttöjä yhteensä

2.3.2013

Kevät voittaa

  
Eilen mies nouti kellarista pelargoniat ja verenpisarat taas valoon verannalle. Ne olivatkin alkaneet jo hieman kasvattaa lehtiä talven jälkeen. Kevät koittaa, vaikka lumipyryä tännekin on tänään ennustettu.
 
Tänään oli taas kerran mukava tavata sukua ja juhlia yhdessä. Lapsia ja lapsenlapsia lukuunottamatta taisimme kaikki olla eläkeikäisiä - kohta syntymäpäiväsankarin lapsetkin ovat eläkkeellä... Ikää karttuu huomaamatta. Luinkin joku aika sitten taas kerran, että ihminen on sen ikäinen kuin kokee olevansa. Vaikka olisi jo kahdeksankymppinen, voi kokea olevansa mieleltään vasta kahdeksantoistavuotias - vaikkei sitä olisikaan kunnoltaan.
 
Juhlissa oli lausuntaa, puheita, yhteislauluja, mukavaa seurustelua ja  tietysti hyvää ruokaa ja maukasta kakkua.
Juhlissa oli jutustelua ja kertomista menneistä vuosista. 
Erääseen mökkiläisen perheeseen oli syntynyt kaksoset. Kun sitten isää oli onniteltu, niin tämä sanoi: "Olisihan sitä köyhään perheeseen riittänyt yksikin kerrallaan." 
Äiti vei kouluun lastaan. Lapsi sanoi." Älä luule, että mä alan täällä joka päivä käymään." Joitakin päiviä myöhemmin aamulla lapsi oli vähän hitaanlaisesti lähdössä ja äiti sanoi:"Älähän nyt tänään kouluun mene", jolloin lapsi tokaisi, ettei sieltä ruukata olla pois ja lähti kouluun. 
Koulussa pojat olivat tapelleet ja kotiin tuli kirje opettajalta. Kotona ihmeteltiin tuon hiljaisen ja rauhallisen lapsen tuomaa tiedotetta. "NN on saanut 15 minuuttia jälki-istuntoa, toiset puoli tuntia." Seuraavana päivänä asia selveni: "NN sai myös, koska hän kannusti tappelijoita, vaikkei itse tapellutkaan".
 
Nämä sanat kertovat paljon.

8 kommenttia:

tuulento kirjoitti...

Tuli heti mieleen, kun puhuit iästä, ettei sitä ihminen vissiinkään vanhene sisältään. Minä ainakin luulen olevani kolmekymppinen, kunnes vahingossa katson peiliin. Sieltä katsoo joku mummo!
Otin minäkin pelakuut sisään ja nyt mietin, miten ne pitäisi katkaista. Alakuulla ei kuulemma saa, vaikken siihen juuri uskokaan. Täytyy katsoa lehdestä, siinä joku pelargoni-ihminen neuvoi.

Anneli kirjoitti...

Ihanaa nähdä tuota vihreää !
En meinaa millään jaksaa odottaa, että luonto vihertyy :)

Ilona Winebridge kirjoitti...

Postauksestasi tuli niin hyvä mieli:)) upeita hiihtoretkiä olette tehneet myös, minulla sukset edelleen seinustalla, flunssa ei vain hellitä ja hiihtoladulle ei rohkene puolikuntoisena lähteä.

pappilanmummo kirjoitti...

Milloin on oikea aika pelargonien katkaisuun? Pvm?

pappilanmummo kirjoitti...

Vähitellen, vähitellen. Olen jo useamman kerran idättänyt sinimailasta salaatiksi.

pappilanmummo kirjoitti...

Toivottavsti flunssa alkaa hellittää ja pääset kunnolla ulkoilemaan.

Minz kirjoitti...

Meillä kasvaa pelakuut olkkarin itäikkunalla talven yli, kun ei ole kunnon talvehtimispaikkaa. Osa kukkii pienesti läpi talven ja sitten kohta napsaan ne huterat varret lyhyemmiksi ja aloitan lannoittamisen mullanvaihdon yhteydessä, niin saadaan taas terassille kukkaloistoa kesäksi. :) Hauskaa tämä luonnonelämänkin seuranta näin talvisin, kun pihalla on vain hurjat määrät lunta.

pappilanmummo kirjoitti...

Pelargonipurkissa oli muurahaispesäkin - ihmedttelimme, miten multaa oli joutunut lattialle ja eikös vain nuo ahkerat olleet touhussa...