Vuotta 2020 vielä hieman

Joulu lähestyi ja joulukoristeetkin laitettiin kuten joka vuosi. Joka vuosi meillä on seimiasetelma, usein viime vuosina tämä Etiopiasta ostettu on alttarillamme joulun ajan. 

Monesti ovat muutamat lapsenlapset olleet aatonaattoiltana koristelemassa joulukuusen. Tänä vuonna koronan vuoksi olimme kahden kotosalla. Siksi mies koristeli kuusemme (tekokuusi tälläkin kerralla).

Joulun jälkeen ehdin vielä hankkia uuden tietokoneen, koska vanha oli tullossa aivan tiensä päähään. Oli jo ylen hidas ja epävarma käynnistymäänkin. Kun lapsen perhe tuli käymään, he auttoivat laittamaan koneen kuntoon ja osasivat opastaa, mitä kannattaa laittaa, mitä ei tarvitse. Ns. ilmaisohjelmat ovat minulla käytössä, kirjoitusohjelmana Libre Office.

Uudenvuoden aattona saimme vieraita. Oli todella mukavaa olla perheen kanssa. He olivat olleeet omaehtoisessa karanteerissa heti koulujen joululoman alkamisesta asti, jotta voivat tavata isovanhempia nyt loman loppupuolella. Pöytäkin pidennettiin vierailun ajaksi.

Pulkkailu onnistui pihalla, koska meillä on rinnetontti. Lunta on täällä eri tavalla kuin eteläisemmässä. Kolme lumiukkoa kieriteltiin palloista ja komea lumilinnakin, jossa ikkunoista loistivat led-kynttilät.

 

Sininen hetki 

 

Joulupäivää

Jo lapsena olin täällä kirkossa jouluaamuina jumalanpalveluksessa. Silloin jouluaamun jumalanpalvelus alkoi jo kuudelta, ja kun tulimme sivukylältä hieman myöhässä lehmät lypsettyä, kaikki istuinpaikat olivat jo täynnä. Sitten eräänä jouluna isä otti oman tuolin mukaansa ja pääsi näin varmasti istumaan. Nyt jouluisin on useampi jouluhartaus ja -jumalanpalvelus ja monet käyvät jo aattona kirkossa ja samalla haudoille viemässä kynttilöitä. Tänä jouluna tässä kirkossa oli noin 1500 kävijää aattona ja joulupäivänä hartauksissa ja jumalanpalveluksissa yhteensä. 

Joulun sanoma on aina uusi ja kuitenkin sama. 

Aamulla ennen kuutta ajelin kirkolle töihin. Pimeää oli, mutta ei liukasta teillä. Vesikeli, parisen astetta lämmintä näytti auton mittari. Kiersin heti aluksi ennen kirkkoon sisälle menoa sukulaisten haudat, joille vein kynttilät, koska eilen en vielä jaksanut tänne asti lähteä.

Joku työtovereista oli herännyt ylen myöhään ja joku muuten vain myöhässä - sitä tuo aikainen herätys teettää. Kiirettä piti minullakin.
Ja jopa ääni kesti jotenkin tuon ensimmäisen työrupeaman.

 

Nyt seimessä on jo joulun Herra.

Päivän sana: Enkeli sanoi paimenille: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. (Luukas 2:10-11)

Kun päivä alkoi hieman valjeta, oli lähtö toiseen kirkkoon jouluaamun jumalanpalvelukseen. Heti isolta kirkolta lähdettyäni tajusin, että nyt tiet ovat liukkaita. Peilijäässä ja lähes parikymmentä kilometriä piti ajella, eikä aikaa ollut paljon vaihtoon. Kieli vyön alla sai ajella. Suntio lähti jo edellä varovasti ja me muut vähitellen perässä. Eipä tiellä tosiaan hurjasteltu, mutta silti yksi auto kääntyi ojaan. Miltei yhdeksältä pääsimme kuitenkin aloittamaan jumalanpalveluksen. Ja nyt ääneni saarnan loppua kohden alkoi hiipua.

En kerinnyt vielä kauaa olla kotona, kun yksi lapsenlapsi tuli ja jonkin ajan kuluttua toinenkin. Heillä keskenään oli mukavaa touhua. Illalla käväisi myös poika puolisonsa kanssa, joten liikettä ja elämää on meillä kotona ollut.

Kerkisin lueskella tänään tyttökirjojen ikivihreän klssikon: Mary Marck: Eevan luokka. Mary Marck oli kirjailija Kersti Bergroth. Tuo kirja oli julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1917. (Otava 2015)  14-vuotiaat ovat oppikoulussa, yhteiskoulussa, mitä painotetaan. Luokan touhuista ja etenkin tyttökolmikon, ystävysten Eevan, Marjan ja Hertan touhuista kerrotaan kirjassa.

Vastavalo

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on VASTAVALO.

On tuo aurinkokin pilkistänyt!

 Joulun valo loistaa pian meidän synkeyteemme.

Jälleen juhlintaa

Eilen tein ison kattilallisen riisipuuroa alkuun tätä päivää varten tai oikeastaan kaksi kattilallista. Kilo riisiä on sopivasti kolmellekymmenelle hengelle, opastivat työpaikan emännät. Niinpä hauduttelin jo eilisillan (koska oli töissä tänään aamupäivän ja vielä päivälläkin) puuroa vähän väliä sitä sekoitellen, ettei se pala pohjaan. Tänään iltapäivällä, kun ensimmäiset vieraat saapuivat, ensimmäinen heistä pääsi lastan varteen sekoittelemaan puuroa, jotta saimme sen kuumaksi polttamatta sitä pohjaan.

Joulujuhlan viettoa oli meillä kotona ison kansainvälisen joukon kanssa. Nyyttikestit. Joka perhe toi jotain. Tarjolla oli pikkupiiraita, joulutorttuja, glögiä, pipareita, omenapiirakkaa, baklavaa (lähi-idästä kotoisin oleva rapea ja erittäin makea leivonnainen. Se koostuu filotaikinasta, pähkinöistä ja siirapista tai hunajasta), naan-leipää ja isoniso pellillinen monenlaisia hedelmiä ja riisipuuron kera myös sekahedelmäsoppaa, teetä ja kahvia.

Yhdessä tehden valmistui glögikin. Samalle hellalle mahtuivat isot kattilat niin puuroa kuin gögiäkin varten.

Emäntä pääsi vähällä, kun toimeliaat apulaiset touhusivat. Etsin jo eilen valmiiksi tarpeellisen määrän mukeja ja lautasia ja lusikoita. Töistä tullessa kipaisin vielä kaupassa hakemassa jouluisia servettejä.

Kun porukat saapuivat kummeineen, lauloimme joululauluja suomeksi, kerrottiin  jouluevankeliumi jakeittain kolmella kielellä ja samoin puhe tulkattiin.
Välillä söimme ja nautimme pöydän antimista.

Lapset touhusivat osin omiaan, osin yhdessä kanssamme. 

Joosefille morsian

 

Seurakunnan vapaaehtoisten jouluaterialla oli työntekijöiden esittämä ja kirjoittama näytelmä puuseppä Joosefille morsian. 

Joosef tunsi itsensä yksinäiseksi ja niin sitten tulivat ystävät avuksi.

Joosefin ystävä opasti, miten Joosef voisi saada vaimon. Tinder on nykyaikaa ja netti.  Niin onnistui kolme ehdokasta löytymään, joista sai yleisö sitten puukapulalla äänestää. Jumala puuttui asiaan ja tarjosikin Mariaa sopivimmaksi puolisoksi. Toinen näytös:

 Joosef ja Maria ratsain matkalla Betlehemiin.

Loppuhuipennus: Oli enkelit, aasi, härkä, lampaat, Joosef, Maria ja lapsi: Jeesus.

Karpalopuuro

Viikoittain pari kertaa teen puuroa. Useimmiten valmistan sen marjamäskistä eli mehunkeiton jämistä, jotka olen sosemyllyn läpi pusertanut soseeksi. Monesti vatkaan vielä tuon puuron sähkövatkaimella. Mies nimittää tuota puuroa vispipuuroksi, minä vatkapuuroksi. (Taas tuossa tulevat esiin eri murrealueiden nimitykset samalle ruoalle.)

Tänään tein puuron raaoista karpaloista, jotka olin vain sauvasekoittimella hienontanut ja pakastanut. Tähän annokseen tuli litran verran vettä, puolisen litraa karpalososetta (siis kuorineen), noin puolitoista desiä mannaryynejä, lähes desi hunajaa ja ripaus suolaa.

Tämä jouluseimen olen ostanut Etiopiasta Addis Abeban Hilton-hotellin kaupoista muistaakseni 2000-luvun alkupuolella.

Tapania

Päivällä aurinko paistoi ja vähitellen alkoi pakastaa. Lunta ei meillä vielä ole. Kova tuuli kävi viime yönä ja tänään päivälläkin. Puista on tullut oksia ja muuta roskaa pihaan.
Tapaninmyrskyjä on ollut taas eri puolilla maailmaa kuten muutamina aikaisempinakin tapaninpäivinä. Eri puolilla Suomeakin ovat taas myös sähköt olleet poissa monin paikoin.Lupaillaan lumisadetta tännekin.

Sukulaisia tuli tapaninajaelullaan iltapäivällä. Oli kiva hetkisen rupatella. Jotenkin tämä syksy on ollut ylen kiireinen ja tapaamiset ovat jääneet aika vähiin. Olisikohan syynä meikäläisen ikääntyminen ja hidastuminen?

Joululeivonnaisia on vielä jäljellä runsaasti kuten jouluruokiakin. Lusikkaleivät ovat kaikkien suosikkeja. Tänä vuonna niistä tuli sopivan mureita.

Pienet osasivat tehdä vikkelästi palapelejä. Krotiilikin onnistui vauhdilla, kun tajusi systeemin: aakkoset. Ja meillä on uusia vanhoja legoja monen monine ohjeineen, jotka myös kiinnostivat etenkin isoveljeä.

Illalla kävimme sentään lenkillä happea haukkaamassa ja sulattemassa jouluruokia. Kylläpä sauvakävely on mukavaa, vaikka ehkä vielä mukavampaa olisi päästä vähitellen hiihtämään.